Kestinen Kirsi Kemi istuu kotinsa takaverannalla tyytyväisen oloisena. Takana on miltei kahden vuoden urakka. Kemi luki itsensä lähihoitajaksi Oulaisten ammattiopiston työvoimakoulutuksesta, jonka järjestäjänä toimi Jokilaakson koulutuskuntayhtymä.
Ajatus koulunpenkille palaamisesta ehti muhia Kemin mielessä kauan. Hän oli valmistunut pukineiden valmistajaksi vuonna 1988, muttei ollut tehnyt päivääkään koulutustaan vastaavaa työtä. Sen sijaan hän oli töissä moninaisissa tehtävissä huoltoasemalla, kaupassa, päiväkodissa sekä perhepäivähoitajana.
Viimeiset vuodet ennen lähihoitajaopintoja vierähtivät Kestilän kehitysvammaisten asuntolassa sijaisuuksia tehdessä.
– Kaikki vakituiset paikat menivät sivu suun, kun ei ollut koulutusta.
Kun töitä kuitenkin oli tarjolla, haave opintojen aloittamisesta siirtyi aina myöhemmäksi. Lopulta Kemi päätti tehdä pisteen määräaikaisten sijaisuuksien sanelemalle tahdille.
Nyt Kirsi toivoo, että lähihoitajan pätevyys toisi hänen koko perheensä arkeen uutta varmuutta ja pysyvyyttä.
– Nyt on paremmat saumat työllistymisen kannalta. Voin saada pitempiäkin työpätkiä ja se tuo turvaa tulevaisuuteen.
Kirsi kokee olevansa hoitoalalla omassa elementissään. Mieluisinta on työn ihmisläheisyys, vaihtelevuus sekä konkreettisuus.
– Ei minusta miksikään konttorirotaksi olisi, hän naurahtaa.
Lue Kirsin koko tarina 23.7. ilmestyneestä Siikajokilaaksosta