”Pojat kokivat, että olen heikoin lenkki” – Kaisa-Maria Tölli joutui armeijassa silmätikuksi, ja nyt luutnantti Tölli kertoo, miten intti musertaa naiset.
Näin kertoo otsikko Helsingin Sanomien verkkolehdessä. Otsikkoa seuraavan jutun päähenkilö oli kirjoittanut kirjan kuinka naisiin suhtaudutaan armeijassa. Varsin moni heistä oli joutunut vähättelyn, kiusaamisen ja jopa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Vähättelyä oli tullut sekä palvelustovereiden että puolustusvoimien kantahenkilökunnan suunnalta.
Juttu on mielenkiintoinen, sillä ainakin minun on vaikeaa asettua toisen sukupuolen asemaan puhuttiin sitten työelämästä, armeijasta tai mistä hyvänsä. Ymmärrän tuskan, mutta en voi toisen puolesta elää sitä. Sen kuitenkin tiedän, että armeija on erinomainen alusta kiusaamiselle. Siellä on tavallaan pakko olla, eikä pakoon pääse jos toinen ottaa sinut hampaisiinsa.
Omasta palvelusajasta on vierähtänyt – herranjestas – jo 21 vuotta, mutta muistan edelleen nimeltä ja naamalta yksikön kusipäisimmät ihmiset. Yksi heistä oli omassa tuvassani. Päästä varpaisiin epämiellyttävä yksilö. Olin ollut ehkä 20 sekuntia palveluksessa, kun turvansoitto alkoi. Näin heti, että nyt katsotaan kuka on kuka. Ensimmäinen päivä oli hektinen. Kerättiin kamoja, opeteltiin järjestäytymään ja säntäiltiin paikasta toiseen ymmärtämättä miksi. Aina kun kohtasimme, tämä spede yritti urputtaa. Yhtäkkiä suunsoitto kuitenkin loppui. Sain rauhan koska olin varsin aktiivinen tupakkamies ja samaa addiktiota sairastanut tupakaveri ilmeisesti ynnäsi, että tuon kanssa kannattaa olla edes jonkinmoisissa väleissä. Mies valitsi uuden kohteen ja kahdeksan kuukautta sitä sitten jatkui.
Onneksi intissä oli myös hienoja ihmisiä. Niin hienoja, että pidämme osan kanssa edelleen yhteyttä. Kotiutumispäivänä, syyskuun 10. lähtee perinteinen tekstiviesti edelleen kahdelle tupakaverille. Somen kautta lopuille. Kolmas Kalevin-päivän onnitteluviestin saanut siirtyi tänä syksynä yllättäen ajasta ikuisuuteen. Ensi syksynä aiomme vierailla Kalevin-päivänä Lonkku-Ilen haudalla. Kaveria ei jätetä.
Hesarin jutussa esiintynyt Kaisa-Maria Tölli toki sai palvelusajaltaan myös hyvää. Armeija ja johtajakoulutus avasi uramahdollisuusksia ja veivät hänet myös rauhanturvaajaksi. Näin kävi myös minulle, vaikken johtajakoulutukseen hakeutunutkaan. Vaikka nuorena miehenä Hoikankankaalla motivaatio loisti poissaolollaan ja varusmiespalvelus enimmäkseen sapetti, se myös antoi eväitä elämään. Kahdeksan kuukautta valmisti sopeutumaan ikäviin tilanteisiin, kohtaamaan karmeita ihmisiä provosoitumatta, ja lisäsi kykyä nauraa itselleen ja erilaisille vastoinkäymisille. Elämällä kun on tapana pudotella eteen myös synkkiä päiviä.