Lukijalta
Kolumni

Koh­taa­mi­sia Ven­na­mon kanssa kas­vok­kain

-

Teimme A-studiossa kesällä 1973 ennakkojutun kaikista sen kesän puoluekokouksista. Juttu SMP:n kokouksesta nakitettiin minun tehtäväkseni. Halusin haastatella Veikko Vennamoa juttua varten. Sain hänet puhelimella kiinni kesämökiltä. Sovimme, että haastattelu tehtäisiin puoluetoimistossa puoluekokousviikon tiistaina työajan jälkeen.

Menin kuvausryhmän kanssa paikalle. Vennamo avasi oven itse. Hänen lisäkseen toimistossa oli vain puolueen lehdistöpäällikkö. Vastaanottomme oli suorastaan ylitsepursuavan ystävällinen.

Haastattelu tehtiin. Kysymykseni eivät olleet missään tapauksessa päällekäyviä eikä asenteeni ollut yliärhäkkä, vaikka elettiinkin SMP:n hajautumisen aikaa. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes johdot oli irrotettu mikrofoneista ja kamera pantu pakettiin. Silloin Vennamo käynnisti näytelmän. Hän löi nyrkkiä pöytään ja hyppäsi pystyyn huutamaan niin lähelle kasvojani, että syljen pärskeet tuntuivat:

– Minä häpeän, että Suomen nuoriso on vaipunut näin alas. Teistä näkee heti, mitä porukkaa te olette! Minä teen kirjallisen valituksen Raatikaiselle – ULOS talosta!.

Pelkäsin, että hän käy käsiksi, mutta eihän hän tietenkään sitä virhettä tehnyt. Poistuimme hämmentyneinä Helsingin iltaan.

Muutaman päivän kuluttua poliisilaitokselta soitettiin ja pyydettiin kuulusteluihin. Vennamo oli haastanut minut kunnianloukkauksesta oikeuteen. Kuulustelijan paikalla istui vanhempi konstaapeli tuomarin sormus sormessaan. Nuorempi konstaapeli teki muistiinpanoja. Kun olin alekirjoittanut kuulustelupöytäkirjan, kuulustelija otti lasit päästään ja naurahti, että ”kyllä meillä taitaa olla tässä väärä mies syytettynä kunnianloukkauksesta”.

Parin viikon kuluttua nuorempi konstaapeli soitti. Syyttäjä oli tutkinut asian ja todennut, ettei hän ”ota puheenvuoroa asiassa”. Juttu raukesi. Ei kait Vennamokaan tosissaan ajatellut, että asia etenisi oikeuteen. Tavoite oli selvästikin vain järjestää kohtaus ja saada Suomen Uutisiin räväkkä juttu.

Pääsyy tähän episodiin saattoi kuitenkin olla se, että Vennamo ilmeisesti tiesi minun olevan rantsilalaisen kunnallispoliitikon Eino Tolosen sisarenpoika. Eino ja Vennamo olivat ottaneet politiikassa yhteen. Taisin joutua ainakin osittain syyhyttä saunaan.

Päätimme toimituksessa, ettei ennakkojuttua SMP:n kokouksesta tehdä lainkaan. Kyseinen haastattelu saattaa toki yhä olla Ylen arkistossa. Pitäisiköhän tarkistaa?

Juhani WiioKirjoittaja on koko elämänsä viestinnän parissa työskennellyt entinen ranttinen