Meillä asuu koira, tai nykyään kaksikin. Ennen ensimmäisen hankintaa päätin, ettei koira tule sohvalle, eikä sänkyyn. Kun se oli hetken aikaa nukkunut sohvalla, päätin, että ainakaan sänkyyn en sitä päästä. Shokki oli molemmille melkoinen, kun avomieheni lopulta komensi koiran oikeasti omaan petiinsä.
Sittemmin hankimme koiranpennun, jolle asetettiin samat säännöt. Nuorukainen taipui ihmisvallan alla vähintään yhtä kuuliaisesti, joten aika äkkiä sohvannurkasta tuli sen vakiopäiväunipaikka. Pian sinne kapusi vanhempikin. Luovutimme.
Onneksi edes sänky on pysynyt koiravapaana alueena. Tosin poissaollessamme sinnekin ilmestyy mystisiä makuupainanteita.
Meidän koirat tahistelee jatkuvasti. Vaikka viikottain ostaisin toinen toistaan hienompia leluja, niin suurimmat riidat syntyvät edelleen kangasriekaleesta, joka kaksi vuotta sitten oli ehkä pehmorotta. Vaikka riidat ovat niin äänekkäitä, että kiellot ja käskyt kaikuvat kuuroille korville, niin jääkaapin ovi keskeyttää ne aina. Koirat ilmaantuvat salamana keittiöön varmistamaan, ettei toinen vain saa yhtään ylimääräistä kurkun tai juuston palaa.
Koiran ruokinta on taitolaji. Vielä jokin aika sitten pidin saavutuksena sitä, että olen onnistunut rakentamaan raakapakasteiden ja lisäravinteiden viidakosta sopivan cocktailin vanhemman koiran kuppiin. Nuoremman kanssa hypättiin kuitenkin ojasta allikkoon aloittamalla nappularuokinta. Erilaisten säkkien sekamelskaan hukkuu jo tavallisessa ruokakaupassa, saati sitten asiaan vihkiytyneessä lemmikkitarvikeliikkeessä. Ja silti samaan aikaan kotiruoan jämät katoavat koirien kupeista ihan yhtä kiireellä.
Hätäisempi kuvittelisi, että koiralle riittää panta ja hihna. Meidän koiriltakin nuo totta kai löytyy, mutta onpa niillä myös pidemmät hihnat, toiset pannat, valjaat ja fleksit. Koiran kanssa harrastaminen on melkoista välineurheilua, josta en edes aloita. Kerron vain, että muutama vuosi sitten pakkailin treenikamoja autoon ja lähdin innoissani ajamaan kenttää kohti vain huomatakseni, että olisihan sen koirankin voinut kyytiin ottaa.
Ruokakuppeja meillä pyörii monen mallista ja kokoista, muovista ja metallista, aktivoivaa ja ahmintaa estävää. Silti saatan nakella nappula-annoksen pihanurmelta etsittäväksi samalla, kun vanhempi aterioi suoraan jauhelihapaketista.
Jos elo näiden kahden kanssa jotain on opettanut niin ainakin sen, että asioita on turha suunnitella liian pitkälle. Koirat ovat niin yksinkertaisen onnellisia eläimiä, että ihmiset voisivat oppia niiltä paljon. Kaikki haalimani materiakin on vain ja ainoastaan minua varten, enkä minäkään sitä oikeasti tarvitse. Itse asiassa nuorempi koiristamme voitti juuri elämänsä ensimmäisen näyttelyn kaulassaan panta, jonka ostin jo kuusi vuotta sitten vanhemman koirani ollessa pentu.