Pääkirjoitus

Kolme nel­jäs­tä mii­nuk­sel­la – ja sitä ei sovi unohtaa

Ilta toisensa perään tenttejä, väittelyä ja lupauksia paremmasta huomisesta. Kiima kasvaa, sillä vaalipäivään on enää kaksi viikkoa. Ennakkoäänestyspaikat avattiin keskiviikkoaamuna ja ainakin Siikajoella alkoi tapahtua välittömästi. Ensiminuuttien aikana äänensä antoi toistakymmentä äänioikeutettua, mikä kertoo ainakin siitä, että demokratia toimii. Meistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ja hyvä niin.

Ilmasto, maahanmuutto, turvallisuus koulutus ja hävittäjähankinnat. Tuossa muutama aihe, jotka ovat nousseet ilta toisensa jälkeen tapetille. Jokivarressa saattaisi kuitenkin kiinnostaa se, kuinka muuttotappiokuntien elinvoima turvataan nyt ja tulevaisuudessa. Varsin monelle meistä muutto ruuhka-Suomeen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Maaseudun rauha, luonto ja kiireettömyys ovat arvoja, joista moni on valmis vähän maksamaankin. Pelkkä maaseudun rauha ei kuitenkaan tuo ruokaa pöytään. Maaseudun rauhalla ei myöskään makseta sote-laskuja. Tarvitaan työtä, verotuloja ja aitoa halua pitää kasvukeskuksia ympäröivä muu Suomi asuttuna. Juuri nyt savotta vaikuttaa vaikealta, sillä Suomen pinta-alasta lähes kolme neljännestä on poismuuttoaluetta. Väki valuu kasvukeskuksiin ja kuten jokainen ymmärtää, lähtevä porukka on pääasiassa sitä, joka opiskelee tai käy töissä.

Yksi parhaista tavoista sitouttaa nuori aikuinen paikkakunnalle tai on tarjota hänelle laadukasta koulutusta läheltä kotiseutua ja sitä kautta polku työelämään. Jos korkeakoulupaikat alkavat painottua etelään, ollaan menossa väistämättä kohti tilanteessa, jossa viimeinen sammuttakoon valot.

Ilmastoasiat ovat tärkeitä ja maatakin pitää pystyä puolustamaan, mutta sitäkään ei pidä unohtaa, että elämää on ja pitää olla myös kehäkolmosen ulkopuolella.