Kolumni

Kolmen kuu­kau­den maa­lis­kuu

Minulla on paha tapa pohtia ja joskus murehtiakin asioita liikaa etukäteen. Tämäkin kolumnin ainesosat olen mielessäni prosessoinut, pureksinut ja järjestellyt useaan otteeseen. Ja yhtä monesti heittänyt paperitollona roskakorin reunan kautta lattialle.

Aina asioita ei kannata suunnitella etukäteen kovinkaan pitkälle. Esimerkiksi nyt vaikkapa tämä talvi.

Marraskuun 9. päivänä kävin Pyhännällä ensi kertaa hiihtämässä. Päätin, että nyt kun kauden pääsi aloittamaan näin aikaisin, niin vaatimattomat kilometriennätykset paukkuvat. Laadin aikataulutetun suunnitelman, jonka mukaan hiihdän 300 kilometriä talven aikana helposti. Lopputulemasta lienee jäänyt nolla pois.

Ensin kuului lätinää. Hyvän alun jälkeen talvi on ollut yhtä keikkuen olemista ja joulun jälkeen – ainakin meidän perällä – pelkkää maaliskuuta. Välillä on tullut luntakin ja ollut pakkasta. Seuraavana hetkenä vesisade on sulattanut maiseman jäätikölle ja pellot paljaiksi. Tammikuussa pystyi pihalta keräilemään lokakuussa lumen alle jääneitä tavaroita pois.

Hattua täytyy nostaa korkealle esimerkiksi Kestilän Kisa-Veikkojen porukalle, kun saivat Maksinharjun laduille talkoiltua riittävästi lunta. Maailman vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty hiihtotapahtuma – Laskiaishiihdot – saatiin pidettyä 130. kerran.

Pyhännällä päästiin muutaman viime viikon aikana pitämään hiihtokisoja ja ladut ovat olleet lumimäärään nähden loistavat. Nyt jännätään, millaiset tuomion keli sanelee Tavastkengän kylähiihdoille.

Sitten kuului latinaa. Musculus semimembranosus. Puolikalvoinen lihas. Kuuluu takaraajan lihaksiin. Näin kertoi ortopedi Oulussa.

Helmikuun 1. päivä pelasin työporukan kanssa Ukkohallassa umpihankifutista ja sain takareiteeni repeämän kotiin tuomisiksi. Mukavaa harjoitella uusia taitoja tällä iällä. Kyynärsauvoilla kulkeminen, portaissa liikkuminen ilman kipua, magneettikuvassa paikallaan olo, käveleminen, vakionopeudensäädin ja hiihtäminen 4-vuotiaan perässä näköetäisyydellä.

Onhan talvi taas loppuvuodesta. Sitä suunnitellessa suuntaan sunnuntaina Pyhännän Palloseuran salibandyturnaukseen. Sitä ei siirrä lumien sulaminen, pakkanen, eikä luultavasti koronaviruskaan ehdi vaikuttaa.

Elintarviketyöntekijä, lehtiavustaja, seuratyöntekijä, kahden tytön isä