Kol­mio­mit­taus­tor­nit olivat kar­toi­tuk­sen perusta

Siikajokilaakso
Kestilän museoyhdistys sai haltuunsa vanhan valokuvan, jonka sanotaan esittävän Kangasjärven taakse rakennettua kolmiomittaustornia rakentajineen. Kuvan omistaa Aino Tertsunen Jorma Marttila kuvasi kolmiomittaustornia 1970-luvun alussa. Tornia oli muutettu alkuperäistä korkeammaksi. Kolmiomittauskohteita oli ennen gps-aikaa Suomessa satoja. Kuvakaappaus youtubesta löytyvästä dokumenttitallenteesta: Kolmiomittaus - Suomen kartoituksen perusta. Kallioselän kolmiomittaustornista kertovat enää maastosta löytyneet, lahonneet puun palaset sekä kymmentuumaiset rautanaulat. <p>Tornista muistuttamassa on enää lahonneita puuparrun kappaleita, joiden seasta löytyi vielä vankkoja, kymmentuumaisia </p><p>nauloja.</p> Jorma Marttila kävi katsomassa edelleen nähtävissä olevia torninjäänteitä Kestilän Kangasjärven läheisellä harjulla. Aikoinaan paikalla seisoi vähintään parikymmentä metriä korkea puutorni.
Kestilän museoyhdistys sai haltuunsa vanhan valokuvan, jonka sanotaan esittävän Kangasjärven taakse rakennettua kolmiomittaustornia rakentajineen. Kuvan omistaa Aino Tertsunen
Kestilän museoyhdistys sai haltuunsa vanhan valokuvan, jonka sanotaan esittävän Kangasjärven taakse rakennettua kolmiomittaustornia rakentajineen. Kuvan omistaa Aino Tertsunen
Kuva: Tuntematon

Kestilän museoyhdistys sai keväällä kopion valokuvasta, joka esittää aikoinaan Kangasjärven takametsiin rakennettua kolmiomittaustornia.

Museoväkeä alkoi kiinnostaa tornin historia sekä sen rakentajat, minkä vuoksi Aino Marttila lähetti kuvan toimitukseen. Hänellä itsellään ei ole tietoa juuri tästä tornista, mutta toisaalta on.

– Kaiketi nyt jo paljolti lahonneista, korkeiden kohtien havaintotorneista minä muistan vain yhden – pelottavan jylhän kehikkomaisen puurakennelman, joka ylvästeli Kestilän Järvikylän Koivukorvenkankaalla ainakin vielä 1970-luvulla, museoyhdistyksen sihteeri muistelee.

Hänen puolisonsa Jorma Marttila muisti kuvanneensa Kangasjärven tornia nuorena miehenä ja lähti toimittajan mukaan katsomaan paikkaa.

– Se torni ylsi silloin puunlatvojen yläpuolelle, niin varmasti oli reilut 20 metriä korkea, Marttila arvelee.

Vanhemman polven kyläläiset muistavat tornin hyvin. Kahdeksaakymmentä ikävuotta kolkutteleva mies muistelee, kuinka tornissa oli ikään kuin kaksi tornirakennelmaa sisäkkäin.

– Sisemmässä kulki rappuset ja korkialla oli joku häkkyrä latvassa. Pohjan pinta-ala oli alle kymmenen metriä kanttiinsa. Kyllä sinne piti yrittää heti, kun jalat kanto.

Mies naureskelee tornin toimineen myös monen ensisauhujen ottopaikkana.

– Kun alettiin tupakkia polttamaan, niin sinne sitä piti mennä, nimettömänä pysyttelevä mies naureskelee.

Yllättävää ei liene sekään, että torni toimi vuosikymmeniä sekä kartanteon välikappaleena, kuin myös kiipeily- ja näköalapaikkana.

– Poikasten rohkeudenmittari se oli. Kaikki ei uskaltaneet kiivetä ylhäälle saakka, KKV-veteraani Erkki Helander arvelee.

Turvallisuussyistä torni purettiin jo useampi vuosikymmen sitten. Päätimme kuitenkin käydä paikalla katselemassa sen mahdollisia jäänteitä.

Aikamme etsiskeltyämme löytyi muutamia lahonneita puunkappaleita ja niiden joukosta järeitä, lähes kymmentuumaisia rautanauloja. Niillä ei aivan pientä rakennelmaa ole tehty, joten sekä muistitieto, että kartoistakin löytyneet kolmiomerkinnät tulivat varmistetuiksi. Mutta milloin torni rakennettiin ja kuka rakensi?

Soitto museoyhdistysveteraanille valaisi asiaa hiukan enemmän.

Vuonna 1931 syntynyt Mauno Lahti muisti, kuinka 1930-luvun lopulla alettiin puhumaan Kallioselän tornista.

– Se oli ennen sotia 1937 tai -38, olin justiin koulua alottamassa. Muistan, miten se rupes näkymään tänne kylälle. Ehän minä pyörällä osannu ajjaa pitkiä matkoja, niin kulin veljen rekalla, kun käytiin maisemia katselemassa. Ja nurinkin mentiin.

Lahti arvelee tornin olleen jopa 30-metrinen, niin hyvin se näkyi. Hänellä ei ole tietoa rakentajista, mutta hän arvelee näiden tulleen muualta.

– Minun käsitys on, ettei ollu täältä, vaan ammatikseen tekivät torneja. Saatto siinä joku paikkakuntalainenki olla, Lahti pohdiskelee ja arvelee, että samat rakentajat jatkoivat töitä myös Hyvölänrannan suunnalla sijainneella tornilla.

Hän muistaa myös Pakolankankaalla sodan jälkeen sijainneen tornin.

– Se oli matalampi, mutta sekin varmaan yli 20 metriä.

Kolmiomittauksen alkuperäinen tavoite oli selvittää maapallon täsmällinen muoto ja mitat. Sen mallina toiminut, kolmiomittaustorneja sisältänyt Struven ketju kulki jo 1800-luvulla Suomen lävitse Pohjoiselta jäämereltä Mustallemerelle ja antoi pohjan myöhemmille kartoitustöille.

Suomen itsenäistymisen jälkeen perustetun geodeettisen laitoksen tavoitteena oli tarkan koordinaatiston mittaaminen karttojen valmistamiseksi.

Ennen elektronisia etäisyymittareita pitkien etäisyyksien mittaaminen oli varsin aikaavievää, mutta välttämätöntä. Kun maan pinnanmuotoja esittäviä, tarkkoja topografisia karttoja ei ollut, rakensi Maanmittauslaitos satoja havaintotorneja ympäri maata vuoteen 1987 saakka.

Rakentaminen tapahtui paikan päällä lähimetsästä saaduista materiaalista. Korkeimmillaan yli 40 metrin korkuisten kerroksellisten tornien rakentaminen oli raskasta ja vaativaa. Sisempään torniin sijoitettiin mittauslaiteisto, havaitsijat toimivat ulommassa.

Mittaustyö perustui kahden kiintopisteen (tornin) etäisyyden mittaamiseen kulmahavaintojen avulla. Kun tiedetään yhden kolmionsivun pituus, voidaan muut laskea kulmien avulla ja samalla selvittää seuraavien kiintopisteiden etäisyys ja sijainti.

Lähde: https://www.maanmittauslaitos.fi