Rantsilassa, Kotipihan ryhmäkodissa on ollut pian kolme vuotta mankilankyläläisen Lempi Asunmaa koti. Lapset eivät ole äitiään unhoittaneet, vaan sattumalta 95-vuotishaastattelussa mukana ovat Lempin ja Niilon kuopus, Laitilassa asuva Martti, Paula-puolisonsa kanssa. Kotipaikalla asuva Jouni on tullut sovitusti mukaan porinatuokioon.
Lempi Asunmaa on syntyjään kuusamolaisia. Maailmanhistorian myllerrykset ovat vaikuttaneet hänen elämän monella tavalla. Talvisodan aikana perhe oli evakkomatkalla Ii:ssä. Lapin sodan myötä lähdettiin viimeiselle evakkomatkalle Kuusamosta Oulaisiin. Matka taittui kävellen kolmessa viikossa lehmien kanssa taivaltaen.
Elämä asettui uomiinsa Oulaisissa. Avioliiton ensimmäiset ajat nuoriperhe asui Niilo-puolison kotona. Kun lapsia alkoi tulla, oli löydettävä oma koti. Lehdestä huomattiin ilmoitus Mankilassa myytävänä olleesta talosta. Talon katsomisreissulla Lempi ilmoitti, ettei tykkää talosta. Mutta mies osti tilan, jossa oli nokipirtti ja kiviuuni.
– Parempi se oli sellainenkin kuin toisten talossa orjailla. Oma koti on aina parempi. Siinä ne on kaikki lapset kasvanut ja ympäri maailman menneet, Lempi Asunmaa tuumaa
Kun puoliso haki leipää tilan ulkopuolisista töistä, jäi Lempille päävastuu niin lapsien kuin karjanhoidosta. Lempi Asunmaa kotiutui Nevalankankaalle. Perhe ei elänyt yltäkylläisyydessä, mutta kaikki tarpeellinen saatiin.
– Ei näläkää nähty, Asunmaa tähdentää.
Kun lapset pärjäsivät jo itsekseen ja karjasta oli luovuttu, lähti Lempi töihin Ruukkiin mineraalivillatehtaalle. Työmatka taittui osittain polkupyörällä, kun kolmivuorotyöläinen polkaisi Nevalankankaalta Saarikoskelle, josta pääsi Ruukkiin työkaverin kyydissä.
Asunmaat tuumivat Lempin pitkän iän salaisuus olevan hyvien geenien. Myös Lempin isomummu ja sisarukset ovat saavuttaneet korkean iän.
– Kova työ on pitänyt kunnosta. Hirveästi on työtä pitänyt tehdä, Lempi toteaa.
Yhteinen ajatus on, että Lempiä on vienyt eteenpäin valoisa suhtautuminen elämään ja hyväntuulisuus.
Pojat muistelevat, kuinka äiskä tapasi kesällä nousta aikaisin aamulla lämmittämään uunia. Leipää oli leivottava usein. Lempin rieska oli maankuulua ja reikäleipiä oli puojin orrella pitkästi. Asunmaan rieskaohjeessa erikoista on, että hän lisää noin kolmen litran taikinaan yhden kananmunan.
Lempi on säästynyt isommilta vaivoilta, mutta vanhemmuuten polvet ovat alkaneet vaivata.
– Näillä on paljon kävelty ja marjassa kulettu.
Kolme vuotta sitten Lempi kävi vielä kotoa käsin marjassa. Viime syksyt Martti ja Paula ovat pitäneet huolen marjojen poimimisesta, mutta Lempi on saanut kotona käydessä perata marjoja.
– Tulleeko meille viinimarjoja, entä saitteko hilloja, Lempi kyselee.
Äidille raskasta on ollut saattaa hautaan kaksi aikuisena, sairauskohtaukseen menehtynyttä lastaan. Lesken osakin on tullut jo hyvin tutuksi, kun puoliso sairastettuaan kuoli vuosituhannen vaihteessa.
Lempi Asunmaata hymyilyttää, kun hän muistelee, kuinka ajatteli kahdeksan lapsen synnyttä lähes vuoden välein, että lapset on tehty. Toisin kävi, kun viiden vuoden jälkeen syntyi vielä neljä lasta.
Vaikka Kotipihassa on hyvä olla, vaivaa koti-ikävä Nevalankankaalle. Lapset pitävät huolen, että Lempi-äiti pääsee käymään säännöllisesti kotona. Tänäkin kesänä tyttäret ovat olleet vuorotellen äitinsä seurana niin, että Asunmaa on saanut olla kymmenen päivää kotona.
Aika kuluu mukavasti palvelutalossakin. Seurustelutilassa tapaa usein tuttuja. Kun kotoa tullaan käymään, haluaa Lempi kuulla niin kotiympyröiden kuin mankilankyläläisten kuulumiset.
– Päivä kerrallaan tässä ollaan, tuumaa sunnuntaina 95 vuotta täyttävä Lempi Asunmaa.
