Inhoan väittelemistä. Erityisesti silloin, kun se ei johda mihinkään. Ja jos toinen ei ole valmis a) kuuntelemaan, b) ymmärtämään taustoja, c) perustelemaan mielipidettään tai d) hakemaan kompromissia umpikujassa, on väittely mielestäni aivan turha. Harvoin sellaiseen siis hakeudunkaan.
Toisilla aivot leikkaavat terävästi kuin partaveitsi ja he voivat heittää vastaiskun aiheeseen kuin aiheeseen. Itsellä parhaat argumentit nousevat mieleen jälkijunassa, kiitos hitaan ajatuksenjuoksun. Näin kävi kesällä, kun jollain tapaa onnistuin heittämään itseni tulilinjalle.