Mikroautot pörähtävät käyntiin Ruukin FK-radalla ja kuljettajat ohjaavat ajokkinsa radalle. Vielä hissukseen, sillä pojat istuvat ratin takana ensimmäistä kertaa. He ovat Ruukin FK-kerhon tämän kesän karting-koulun alkavan ryhmän oppilaita, joukossa ei tällä kertaa ollut yhtään tyttöä.
Harrastusta aloitteleville 6-14-vuotiaille Ruukin FK-kerho on useana vuonna järjestänyt osallistujille maksuttomia karting-kouluja. Innokkaita oppilaita on aina riittänyt, sen sijaan innokkaista vetäjistä on aina ollut uupelo.
Vetäjäpulan helpottamiseksi Ruukin FK, Oulun FK-125 ja Rovaniemen SCK hakivat opetusministeriöltä tukea kustannuksiin. Avustusta Kaikki ajaa -hanke saikin 12 000 euroa, jonka omarahoitusosuus on 25 prosenttia.
– Haettiin tukea kustannuksiin, että kaikki pääsisi kokeilemaan lajia ja saataisiin palkattua joku pitämään karting-kouluja, kertoo kerhon sihteeri ja kouluja vetävä Reni Mäki-Uuro.
Karting-koulua käydään kolmena päivänä viikossa, ja seuraavalla viikolla alkaa uusi ryhmä. Jokaiseen ryhmään otetaan viisi kuljettajaa kerrallaan.
Kouluja jatketaan Mäki-Uuron mukaan niin pitkälle syksyyn kuin kelejä riittää.
– Kaikki halukkaat pääsee ajamaan, hän lupaa.
Vetäjinä toimivat aikuiset ovat talkoohommissa, mutta apuohjaajina oleville junioreille maksetaan pientä palkkaa. Apukouluttajaksi käyvät myös alle 15-vuotiaat karting-autoilua harrastavat; muun muassa Mäki-Uuron 10-vuotias poika Eepi on puuhassa mukana.
Talven aikana Ruukin FK-kerho on hankkinut kolme uutta autoa. Kurssilaiset saavat ajaa kerhon autoilla, mutta jos on jo oma auto, kannattaa tulla sen kanssa.
– Oma auto on tuttu ja siinä on sopivat säädöt, Mäki-Uuro sanoo.
Harrastuksena karting on Mäki-Uuron mielestä hyvä monestakin syystä. Se opettaa noudattamaan sääntöjä sekä kunnioittamaan kaveria ja itseään.
Lapsi ei voi harrastaa lajia ilman isän ja äidin tukea. Siitä tulee koko perheen yhteinen harrastus.
– On toimittava tiiminä hyvin yhteen. Samalla muodostuu elämän mittainen side, Mäki-Uuro tietää.
Lisäksi saa elää varikkoelämää, tavata samanhenkistä porukkaa ja yhdessä jännittää radan hektisiä tapahtumia. Tunteet ovat mukana joka hetkessä.
– Harvassa lajissa asiat on niin pienestä kiinni. Kaiken on toimittava ja asioitten hitsauduttava yhteen, Mäki-Uuro tähdentää.
Harrastuksena karting ei ole kallis. Mutta jos matka jatkuu kilparadoille, alkaa rahaakin kulua.
Vaikka mikroautoilla ajetaan lujaa, 90-100 kilometrin tuntinopeutta, on laji kohtalaisen turvallinen. Vakavia onnettomuuksia ei ole Mäki-Uuron tietojen mukaan tapahtunut koko Suomessa.
Tavallisia vammoja ovat käden venähtäminen tai sormen jääminen jumiin jonnekin auton erilaisten vipstaakien väliin.
– Tapaturmia sattuu hyvin vähän esimerkiksi ratsastukseen verrattuna, Mäki-Uuro toteaa.