Kolumni

Kun kotelomekko vaihtui collegehousuihin

Kesän jälkeen olemme palanneet tahoillamme töihin ja opintojen pariin. Hallitus antoi laajan etätyösuosituksen työtehtävien sen salliessa alueille, joilla tartuntojen määrä on alueellisesti kasvussa. Pääkaupunkiseudulla valtiolla työskentelevänä tiesin jo suosituksen tullessa, että oma työ jatkuu pääosin etätyönä. Etätyö on ollut monille työtehon kasvattaja, arkielämän helpottaja ja stressin vähentäjä, kun taas moni olisi valmis palaamaan toimistolle.

Lukeudun joukkoon, joka mieluummin kävelee työkaverin huoneelle sopimaan tai sparraamaan asioita kuin lähettää sähköpostin. Päivittäiset kohtaamiset työkavereiden kanssa ovat paitsi kuulumisten vaihtoa varten myös tiedonvaihdolle välttämättömiä tilanteita. Tälle joukolle etätyö on ajoittain raastavaa, kun sosiaaliset kontaktit vähenevät. Kaikki asiantuntijatyökään ei ole tehtävissä etätyönä. Mekaaniset asiat luistavat mainiosti ja juoksevat asiat hoituvat, mutta ideat eivät kuki yksin keittiönpöydän ääressä ja tajunnanvirta puuttuu. Työstä on myös poistunut iso osa lähityöstä, kun erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat ovat vähentyneet tai siirtyneet verkkoon.

Myös korkeakoulujen pikainen siirtyminen etäopetukseen keväällä oli onni monelle sellaiselle, jonka opinnot olivat jääneet roikkumaan toiselle paikkakunnalle töiden perässä muuton vuoksi, mukaan lukien itselleni. Läsnäolopakot eivät mahdollista kurssien suorittamista satojen kilometrien päästä. Erityisesti aloilla, jotka eivät vaadi lähiopetusta olisi toivottavaa jatkossakin, että luentoja voisi seurata videoyhteyden päässä ja ryhmätöihin osallistua etämenetelmin. Tämä on myös tulevaisuuden kehityksen kannalta välttämätöntä, jos haluamme, että nuorillamme on mahdollisuus valita koko maailman kurssitarjottimelta pelkän oman korkeakoulun sijasta.

Etätyössä ja -opiskelussa korostuu myös yksilönvastuu omasta tekemisestään. Tämä näkyy myös siinä, että oma työpäivä pitää itse osata rytmittää. Päivät etätöissä voivat olla tavallista pidempiä ja tehottomia, kun esimerkiksi työmatkojen ja lounaan luoma rytmitys päivään on poissa. Jatkossa toivoisin työhön erilaisia hybridimalleja, joissa osan viikosta voisi tehdä kotoa käsin ja osan toimistolla.

Täytyy muistaa, että kaikki työ ei ole tehtävissä etätöinä edes osittain. Näiden alojen osalta on huolehdittava riittävästä terveysturvallisuudesta ja toimista niin, että altistumisen paikkoja saadaan vähennettyä mahdollisuuksien mukaan. Totuus kun on, ettemme tiedä, kuinka kauan koronan kanssa joudumme elämään ja erilaisia toimia sen leviämisen estämiseksi tekemään.

Laura Pistemaa

Eduskunta-avustaja, KTK