Yhtenä hetkenä olet kuin duracelpupu: pursuat ideoita ja energiaa, jota tuntuisi piisaavan koko kylälle ja pingot ympäriinsä pingispallon lailla. Hetken päästä voimat riittävät juuri ja juuri elintärkeisiin toimintoihin, syömiseen ja nukkumiseen.
– Lukioiässä luulin itse ja luulivat muutkin, että murkkuikä on jäänyt päälle. Innostuin helposti, mutta lannistuin yhtä helposti, suoraan silmiin katsova mies muistelee.
Hän kertoo, kuinka oli 25-vuotiaana ehtinyt innostua lukuisista aloista, käynyt pääsykokeissakin, mutta unohtanut kysyä tuloksia. Mielenkiinto oli jo lopahtanut. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin hän sai käytökselleen selityksen: bipolaarihäiriö, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Maanisessa vaiheessa henkilö ei malta nukkua ja toimii hetken mielijohteesta, päättää lähteä vaikka reissuun kesken työpäivän.
– Kun ihminen on maniassa ja idea syntyy, on pakkomielteinen halu saada se tehdyksi ilman, että ajattelee seurauksia, Siikalatvalla asuva Timo Hyvönen kertoo.
Jos rahaa ei ollut, Timokin jätti vuokran maksamatta ja välitti piut paut mistään ennalta sovitusta.
– Koulut ja työpaikat ovat yhdentekeviä, samoin läheiset ihmissuhteet. Itseään pitää kaikkivoipana.
Maniaan saattaa liittyä holtitonta päihteiden käyttöä ja baarista tulee helposti toinen olohuone. Ympärille voi kerääntyä pinnallinen ystäväjoukko, jonka seurassa haluaa loistaa hyvänä, koko baaria syleilevänä tyyppinä. Sellaisena, joka mieluusti tilaa vielä kierroksen, kaikille.
Totaalinen stoppi
– Kun vauhti loppuu, se loppuu kuin juoksisi satasen vauhdista seinään. Syö ja nukkuu sen verran, että elintoiminnot pysyy yllä, mutta ei ole läsnä.
Masennusvaiheessa seuralaiseksi tulevat manian jälkeläiset. Työ- ja raha-asiat ovat sekaisin, ystävyyssuhteet ovat katkolla. Mielessä vellovat vain kaikki väärin tehdyt asiat, eikä tulevaisuuden suuntaan ole minkäänlaisia näköaloja, pelkkää pelkoa.
– Masiksen ollessa pahimmillaan ei voi sanoa elävänsä.
Masennuskautena alkoholista voi tulla ”itsehoitomenetelmä”. Jos ei jaksaisikaan syödä, jaksaa sentään hakea kaupasta mäyräkoiran.
– Järkevää ei ole juoda iloon eikä suruun, varsinkaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän, villejä vuosia sekä työnsä että menokenkänsä puolesta ravintoloissa viettänyt mies hymähtää.
Poispyyhityt vuodet
Viisissä kymmenissä oleva Timo sai diagnoosinsa sairaalajaksolla alle vuosikymmen sitten. Vaikka maata ympäri ämpäri kiertäneelle miehellä oli ollut hoitojaksoja jo aiemmin, vasta tuolloin yksi lääkäreistä alkoi tutkia tarkemmin masennuksen taustoja.
– Se oli hirviän rankka juttu. Piti ihan märistä, kun tajusi, että tämä sairaus on minulla maailman tappiin asti.
Mies pohtii menettäneensä sairaudelle parhaat miehuusvuotensa, jotka kuluivat enemmän ja vähemmän rikkonaisissa merkeissä.
Vähitellen hän kuitenkin ymmärsi, että diagnoosin myötä hän voi saada asianmukaista apua ja lääkitystä. Toivonkipinä eli ja elää edelleen, vaikka oireitten palaaminen voi olla vastassa myös tulevaisuudessa.
Diagnoosin jälkeen Timo palasi synnyinpitäjäänsä Piippolaan, jossa viihtyi ja sai myös tukea sekä ammattiapua. Mielenterveysneuvolan ja a-klinikan palveluiden loppuminen terveyskeskuksen myötä oli pettymys ja menetys piippolalaisille asiakkaille, myös hänelle.
Syntyi päätös muutosta Pulkkilaan, eikä mies ole sitä katunut. Etenkään, kun löysi Suopursuista vertaistukea. Siellä kaikki otetaan vastaan ihmisarvon omaavina yksilöinä, ilman arvosteluja.
– Tuli missio, että näistä riekaleista voi saada vielä paketin kokoon ja elämänsä elämisen väärtiksi.