Kymmenenvuotias Joonas Kurttila on yhtä vanha kuin synnyinkuntansa.
Vuosikymmen sitten elettiin Siikalatvalla kunnallisen ajanlaskun alkua. Kiihkeästi odoteltiin myös ensimmäisen avojalakasen siikalatvasen syntymää, jotta tätä voitaisiin käydä kunnankin puolesta tervehtimässä.
Neuvolan tädit tiesivät odotella lasta syntyväksi joko Pulkkilaan tai Rantsilaan, ja niin sitten kävi, että Pulkkilan poikavauva päätti kunnian kuuluvan hänelle. Mitä Siikalatvan kunnan kummilapseksikin nimetylle poikalapselle kuuluu tänään?
Latvankylällä, vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Pulkkilan kirkolta, asuu pian kymppisynttäreitään viettävä Joonas Kurttila. Vilkas ja puhelias poika kertoo pitävänsä Aku Ankoista ja on juuri aloittanut tutustumisen myös Harry Potterin taikamaailmaan.
– Mä oon lukutoukka.
Joululomaa Joonas on lukemisen lisäksi viettänyt muun muassa pleikkarilla pelaillen.
– Semmoisia maailmanpelastusjuttuja, poika kuittaa toimittajan utelut pelin luonteesta.
Tälle touhutuomaalle koneen ääreen jähmettyminen ei tulisi silti mieleenkään.
– Tykkään liikunnasta, kesällä juoksin jalkapallokerhossa varmaan kolme tuntia putkeen, nuorimies kertoo.
Koulun parkour-kerho on ollut mieluisa, samoin liikkatuntien suunnistus ja sähly. Virtaa piisaa myös vapaa-ajalle ja Joonas käykin viikottain naapurikunnan uimahallilla.
Äiti Kaisa Soukka harmittelee, ettei ohjattuja liikuntaharrastuksia oikein löydy läheltä, vaan on lähdettävä kauemmas.
– Olisi enemmän kuin tervetullutta saada lapsille liikunnallista toimintaa omalle paikkakunnalle, vaikka luistelua tai hiihtoa, kun vain vetäjiä löytyisi, Soukka pohtii.
Eläväinen poika paljastaa olevansa ehta kullanhuuhtoja, jonka nimiin on merkitty jopa yksi kultahippu.
– Tankavaaralla harjoittelin isän kanssa. Löyty sieltä kultaa, mut silleen aika vähän, Joonas kertoo isänsä Jarno Kurttilan kanssa tekemästään löydöstä.
Hipun löytyminen oli kova juttu, mutta ammatiksi asti ei Joonas kullanhuuhdontaa vielä ajattele. Tulevaisuuden haaveet ovatkin vaihdelleet iän karttuessa. Pienenä Joonas tykkäsi rattorijutuista, muutama vuosi sitten poliisi oli kova sana. Koulussa on välillä tylsää, mutta mene ja tiedä, jos sitä kautta ura urkenisi.
– Suomenkielen tunnit on ihan mukavia. Ei tartte aina olla naama kiinni kirjassa, vaan tehhään hauskoja juttuja välissä. En tiiä tulisko musta sitten ehkä opettaja tai tubettaja, somemaailmaan tutustunut poika tuumailee.
Sen Joonas kyllä tietää, että kaupunkilaiseksi hän ei halua, vaikka omalla kylällä ei isoja kauppoja olekaan.
– Haluan asua aina maalla. Täällä on enemmän tilaa leikkia, voi mennä pelloille ja kaikkialle. Kaikki on hyvin.