Kansalaisopiston kursseilla voi opetella monenlaisia uusia taitoja. Opintopiireillä on kuitenkin myös merkittävä sosiaalinen ja ihmisiä yhteen tuova vaikutus. Yhteisöllisyys koetaan tärkeänä Siikajoenkylän kutomapiirissä, jossa on menneen lukuvuoden aikana kulkenut kaikkiaan 13 naista. Kutojat ovat kokoontuneet opettajansa Eeva-Kaisa Timlinin ohjaukseen kerran viikossa, mutta jokaisella kurssilaisella on työtiloihin myös omat avaimet. Moni on löytänytkin itsensä valoisasta ateljeesta useamman kerran viikossa.
Kutomapiirissä pitkään kulkeneet Seija Toppila, Irja Toppila, Ritva Ala-Aho, Anita Huhtahaara ja Anneli Fält kuvailevat ryhmää eräänlaiseksi henkireiäksi. Kangaspuiden äärellä syntyy mattoja, poppanoita ja liinoja, mutta aina välillä on tuumattava hetki ja keitettävä kahvit. Silloin vaihdetaan kuulumisia ja poristaan niitä näitä.
Myös yhteiset langanhakureissut sekä joulu- ja kevätjuhlat ovat muodostuneet tärkeiksi vuosittaisiksi kohokohdiksi. Kevään korvalla naiset ovat kokoontuneet Turpeenrannalla sijaitsevalle mökille juhlistamaan päättyvää lukuvuotta ja kesän alkua.
– Siellä ei ole kutominen mahdollista, joten silloin aina on kutomiset kielletty, naiset nauravat.
Kutomapiiri toimi aiemmin Merikylässä ja Karinkannassa. Sittemmin toiminta siirtyi Komppalinnan alakerran pommisuojaan, jossa kutojat kokoontuivat vielä pari vuotta sitten. Kulku tiloihin oli hankala, mikä himmensi varsinkin Irja Toppilan kutomisintoa.
– Liikuntarajoitteen vuoksi sinne oli vaikea päästä. Jos siellä yksin oli ja tuli joku ongelma, niin ei sieltä pois päässyt. Puhelinkaan ei sinne kuulunut. Ajattelin jo, että en enää jaksa täällä kulkea, jos se tuonne jääpi. Nyt on helpompi kulku, enkä tarvitse henkilökohtaista avustajaa tänne päästäkseni, Irja kertoo.
Tilojen siirtyminen Gumeruksen koulua vastapäätä olevan rivitalon päätyhuoneistoon mahdollisti Irjan harrastuksen jatkumisen. Nyt naiset ahkeroivat valoisassa ja jokinäkymällä varustetussa huoneistossa. Tilaa ei ole liikaa nytkään, mutta joka neliö on käytetty huolella. Osa kangaspuista on aseteltu siten, että kutoessa voi silmäillä kotijoen virtausta.
– Tämä on ollut suuri muutos ja helpotus, tiivistää Seija Toppila ja kiittelee kaikkia niitä talkoolaisia, jotka auttoivat kutomon muuttopuuhissa.
Erityiskiitokset naiset lähettävät talonmiehenä toimivalle Risto Pellikalle, joka on rientänyt apuun aina tarvittaessa.
Seija kertoo aloittaneensa kutomapiirissä jäätyään eläkkeelle opetustyöstä.
– Aiemmin ei ollut tällaiselle aikaa, hän hymähtää.
Tämänvuotisista tuotoksistaan haastavimpana hän muistaa ohuen ja leveän pellavaliinan, jonka tekeminen kysyi kärsivällisyyttä. Liinoja tehdessä aikaa vievin osuus onkin yleensä kangaspuiden saattaminen kutomavalmiiksi. Loimilankojen pujotteleminen eli niisiin laittaminen voi leveän pellavaliinan kohdalla tarkoittaa jopa 1 500 langan laittamista oikeaan järjestykseen.
– Luominen on todella tarkkaa, että tulee juuri oikea määrä. Ryhmässä tehdään paljon yhteistyötä. Toinen katsoo välillä, että menee oikein, toteaa käsityönopettajan työstä eläkkeelle jäänyt Ritva Ala-aho.
Virheitäkin naisille kuulemma joskus sattuu. Silloin joko puretaan tai todetaan, että siihen tuli juuri sopiva kukkapurkin paikka.