Siikalatva/Pulkkila Siikalatvan seurakunnan kappeliseurakunnilla on pitkät perinteet juhannusjuuston, eli juustokeiton keittämisessä. Perinteet ovat jatkuneet seurakunnan yhdistymisen jälkeenkin, ainoastaan Piippolassa ei enää juustokeittoa keitetä.
Pulkkilan seurakunnan keittiöltä tulvahtaa jo pihalle makean keitoksen tuoksahdus. Höyryävien kattiloiden äärellä vartioi naisia, jotka ovat tottuneet tarttumaan kapustan varteen aina keskikesän kynnyksellä.
– Aina sitä miestenkin apua tarvitaan. Kären Martti on tehny kapulat ja Sarkkisen Antti hakenu Haveriselta maidon, keitoksia silmä kovana vahtivat Irma Rantonen ja Kerttu Pussinen kertovat.
Heillä on useamman vuosikymmenen kokemus juustokeittotalkoista, eikä keitto ollut outo asia synnyinkodissakaan.
– Äiti teki keiton aina aika ruskiaksi ja veli tekkee samaan malliin Rantonen tuumaa.
Kotonaan hän ei ole keittoa keitellyt, mutta on oppinut tekemisen koululla ja seurakuntatalolla kattilanvahtina ollessaan. Tapoja onkin tosin tullut vastaan useammanlaisia,ohjeita kun on niin paljon kuin on keittäjiä.
– Kyllä me osataan se teoria, käytäntö on sitten eri asia, naiset vitsailevat keitoksen meinatessa kuohahtaa.
Juustokeiton keittäminen alkaa kuitenkin maidon lämmittämisellä. Lypsylämmin kuulema riittää, ja sitten sekaan lisätään juustonjuoksute. Kun maito alkaa juoksettua aloitetaan keittäminen pikkuhiljaa ja hämmennetään vain sen verran, ettei tartu pohjaan.
– Jotkut panee siirappia ja toiset sokeria. Joku suolaa ja joku ei, me kyllä pannaan, Rantonen naurahtaa.
Sinikka Kärki nyökyttelee, ettei ruoka ole mistään kotoisin, jos siinä ei ole hiukkasen suolaa. Kuusamon suunnalla syntyneenä hän tutustui juustokeittoon vasta anoppilassa. Anoppi keitti juustokeittoa joka juhannuksena, vaikkei koko perhe sitä koskaan syömään oppinutkaan.
Alpuasta kotoisin olevan Pussisen äidin kattilassa porisi maito joka juhannus ja niin porisee tyttärelläkin. Vaikka keskiviikko kuluu pitkälti keittotalkoissa, aikoi Kerttu pistää oman keittonsa tulille aatonaattona.
– Lämmin juustokeitto on niin hyvää, nainen makusteli jo etukäteen lisätessään kokkareiden seuraksi hieman maitoa.
Pulkkilassa lähetystiimin nimissä keitettyyn juustokeittoon käytettiin 220 litraa maitoa. Keittämisen aikana määrä tipahtaa noin puoleen, joten valmista tuli reippaat 110 litraa.
Käytössä on 40 litran kippikattila ja kaksi 30 litran hellalla pidettävää kattilaa. Niillä ei koko maitosatsia kerralla keitetä, vaan edessä oli vielä toinen keittovuoro.
– Sais olla yksi isompi kattila, kun hällällä keittäminen on yhtä tuhraamista, kippikattilaa vartioiva Rantonen harmittelee.
Aiemmin keitto myytiin aatonaattona sitä mukaa kun ostajia tuli. Nykyisin keittoa voi varata etukäteen ja loppu myydään jos jää. Eilen varattuna oli noin 90 litraa, josta kymmenkunta litraa meni palvelukeskus Koivulehtoon.
Se onkin ollut aina vakiotilaaja, joskin tilausmäärä vähenee vuosi vuodelta. Juustokeiton ystävien rivit harvenevat ja keittotaitoiset talkoolaisetkin alkavat olla tiukassa. Vielä on vapaaehtoisia onneksi löytynyt.
– Niin kauan me on juustokeittoa luvattu keittää, kun koivulehtoset tarttee, lähetystiimin talkoissa jo 80-luvulta saakka mukana ollut Kärki lupaa.