Tervehdys, hyvää uutta vuotta ja näkemiin hetkeksi. Kun luette tätä, olen aloittanut kuukauden mittaisen vanhempainvapaan. Ei tarvitse onnitella, sillä uutinen on vanha. Lapsi täyttää helmikuussa 2 vuotta ja alkanut vapaa liittyy häneen.
Lapsettomat ajattelevat, että pääsen kuukauden lomalle. Lapsia tehneet ja kasvattaneet tietävät, että kuukausi on kaukana lomasta. Siirryn ihmisten ilmoilta noin 100 neliön kuplaan, jossa hoidan kotihommat sillä aikaa kun nainen käy töissä. Molemmat saavat taas katsella asioita sen toisen aikuisen näkökulmasta.
Odotan innolla tilannetta, että nainen palaa töistä kotiin pää täynnä kohinaa. Samalla kun hänen tekee mieli istahtaa sohvalle ja puhaltaa, aion ilmoittaa, että pojalla on skeidat housuissa ja jonkun pitäisi vaihtaa vaippa. Mielellään joku muu kuin minä, sillä olenhan vaihdellut päivän aikana niitä useita. Kun hänen ensimmäinen työviikkonsa on pulkassa, ilmoitan, että nyt on siivouspäivä. Viikonlopuksi on sovittu kyläilyä kaikilla sukulaisilla ja tuttavilla.
Ei sentään. En minä tuota aio tehdä, enkä tuollaista ole myöskään kokenut, vaan arki on sujunut varsin leppoisasti. Oikeasti olen kovastikin odottanut sitä, miltä tuntuu jäädä pikkujätkien kanssa kotiin, kun toinen vanhemmista lähtee töihin. Pienempi täytyy pitää hengissä ja isompi patistaa kouluun ja ottaa vastaan kun hän palaa. Ruuanlaittoa pitää ihan oikeasti taas muistella. Pannulla lämmitettyä maksalaatikkoa ei joka päivä voi syödä, vaikka onhan se ihan mielettömän hyvää.
Taidot ruostuvat tai vähintäänkin taantuvat nopeasti. Kun on riittävän kauan lukematta kirjoja, ei kohta osaa enää kirjoittaa itsekään. Tämä tuli mieleeni siitä, kun tajusin, että kohta pitää oikeasti alkaa kokata. Mitä osaan laittaa? En oikein mitään, paitsi sitä maksalaatikkoa. Ennen olin ihan asiallinen kokki, kunnes lasteni äiti tupsahti elämääni. Hän on järjettömän taitava ruuan laittaja, ja kävi nopeasti selväksi, että on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto, että se kokkaa joka osaa.
No, nyt mitataan löytyykö niitä taitoja tai mielikuvitusta. Varasuunnitelmakin on valmis. Kun ajatus ei enää riitä, aina on Veskun grilli, josta saa todistetusti Suomen parasta keppilihaa.