Kuvia, runoja ja ta­jun­nan­vir­taa ko­ti­seu­dul­ta

Pentti Syrjäpalon toinen runokirja Tajunnan virrassa on kokoelma jokivarren ja sen asukkaiden inspiroimia runoja ja valokuvia.
Pentti Syrjäpalon toinen runokirja Tajunnan virrassa on kokoelma jokivarren ja sen asukkaiden inspiroimia runoja ja valokuvia.
Kuva: Tiina Niinimaa

Jokivarresta on ponnistanut monenlaista kulttuurintaitajaa vuosien varrella. Yksi heistä on kymmenkunta omakustannetta julkaissut kirjailija Pentti Syrjäpalo, jonka uusin teos Tajunnan virrassa näkee päivänvalon tulevana viikonloppuna Ruukissa TeeKoon pitäjäpäivien yhteydessä. Kyseessä on runo- ja kuvakirja, jonka aiheet ovat syntyneet luonnossa liikkuessa ja kohtaamisista ihmisten kanssa.

– Runojen aiheet ovat peräisin jokilaaksosta ja sen asukkaiden ajatuksista, sanonnoista ja mielikuvista, jotka olen pukenut kuviksi ja sanoiksi, Syrjäpalo kuvailee.

Mies kehuu jokivarressa asuvan persoonallista väkeä, joilla on paljon hienoja tarinoita kerrottavana. Idea runosta on voinut syntyä paitsi henkilökohtaisesti kohdatessa, myös talkootöissä sivukorvalla kuullusta keskustelusta.

– Elämää pitää kuunnella herkällä korvalla ja avoimin silmin.

Syrjäpalo on kirjoittanut koko ikänsä enemmän tai vähemmän. Ura alkoi todenteolla aikoinaan Rautaruukilla työskennellessä ja yhtiön Titaani-lehteä toimittaessa. Kirjailijaksi mies ryhtyi palatessaan viettämään eläkepäiviä lapsuusmaisemiin Paavolaan.

– Olen aina ollut kotiseutuihminen. Täältä ne syvimmät ajatukset kumpuavat, Syrjäpalo miettii.

Uuden kirjan runot ovat vuosien varrella pöytälaatikkoon kertyneitä ja tänä keväänä ne koottiin yksiin kansiin ruukkilaisen Eija Järvelän kanssa. Runot eivät synny väkisin tai hetkessä, vaan ne saattavat muhia ajatuksissa pitkäänkin ja putkahtaa lopulta ilmoille illalla petiin painuessa tai vaikka kesken halkosavotan. Näitä tilanteita varten kirjailijalla on lähes aina muistilehtiö takataskussa.

– Tekstin on annettava tulla sydämestä. Runon pitää väräyttää tajunnanvirtaa ja koskettaa lukijaa.