Lehti tuli puihin yhdessä hujauksessa. Kevään kokemus on ihmistä elähdyttävä ja erityisen voimaannuttava.
Ihmettelen usein suomalaista pölijyyttä, tavallisesti sen huomaa omana pölijyytenä, mutta valitettavasti joutuu myös toteamaan, että pölijyyteen törmää lähes kaikkialla.
Eipä tarvitse, kun ajella valtateitä: liikenteessä pölijäillään jatkuvasti älyvapaasti ja vaarallisesti – kiire kuolemaan tuntuu olevan vastaansanomaton!
Mikähän viisas lienee jyrsityttänyt teihin mahottoman määrä täristysmonttuja, luulisi jokaisen ymmärtävän, että vähempikin riittää. Onko ne tehty tienkäyttäjien kiusaksi vai miksi. Järjellinen syy tuskin niitä puoltaa.
Syvät montut ovat täynnä tiepölyä, kivet sinkoilee niistä, ne särkevät takuuvarmasti polkupyörät ja aiheuttavat autoille vaurioita – ja kuljettajille hermorommauksen.
Toinen pölijyyshuippu on suomalaisten yritysten nimen väännös/käännös edestakaisin, esimerkkinä käy Posti.Itellana käynti maksoi maltaita, mutta pitipähän tehdä, kun muutosta haluttiin muutoksen vuoksi! Päivittäin pölijyys toistuu ja senhän maksaa yleensä veronmaksajat.
EU käy pölijyyden pesän varottavana esimerkkinä. Kun byrokraatit pesiytyvät, siitä ei yleensä hyvää seuraa. Köyhänapuna unioni auttaa muka jotain vaikeuksiin joutunutta kansaa; se tarkoitta selkokielellä, että rahat menevät pankeille!
Suuren suurta pölijyyttä on myös suomalaisten yritysten myynti. Kuten lähimenneisyydestä muistamme, Rautaruukki lähes lahjoitettiin ruotsalaisten käsiin.
Nyt Suomen valtio tukee SSAB:n toimintaa aivan käsittämättömästi: tosiasiassa ruotsalaisomistajat maksattavat osittain uudelleen surkuhupaisan kaupan. Taannoin Ruotsin kuninkaat tapattivat älyvapaissa sodissaan suomalaisia kuin teuraskarjaa, nyt on jälleen käytössä yksinkertaisten finnien hyväntahtoisuus maksumiehien roolissa.
Ensin he ostivat Rautaruukin korkeimman johdon kauppansa takuumieheksi ja nyt sitä paistatellaan sitten Portugalin verovapaudessa.
Kävin katselemassa korvasieniä – ei löytynyt. Samalla reissulla pistäysin katsomassa nevalta karpaloita – löytyi runsain mitoin! Nyt vaan karpalonevalle, sekä nevoja että karpaloita riittää kaikille.
Pakolaisille voisi opastaa myös marjanpoimimisen sielunelämää. Oppia voisi ottaa ahkeroivilta thaimaalaisilta.
Kevät- ja kesätapahtumat saavat ihmiset liikkeelle: tapahtumia on jokilaaksossa vaikka ja mitä, sinne vaan tuttuja tapaamaan ja nauttimaan lähiseutumme yhteisöllisyydestä, kulttuurista ja monista mahdollisuuksista.
Kesän kynnyksellä on hyvä syy mennä luontolenkille, liikuntaa, luontoa ja linnunlaulua!