Vastaanotto kehitysvammaisten Karentiakodissa Karinkannassa on sydämellinen.
– Päivää! Tuu kattomaan mun huonetta, sanoo hymyilevä nuorimies käsi ojossa.
Ystävällisiä kasvoja on ympärillä pian kymmenkunta. Kätellään, kysellään nimeä ja kerrotaan tärkeimpiä kuulumisia. Ilmapiiri on välitön ja lämmin. Kaikesta huokuu, että asukkaista välitetään ja että he ovat kotona, eivät säilytyksessä.
Välittäminen on 10-vuotiaan Karentiakodin periaate. Jokainen asukas kohdataan omana itsenään, hänen tarpeisiinsa paneudutaan ja hänen vahvuuksiaan tuetaan. Kaikessa toiminnassa on mukana lämpö, vuorovaikutus ja osallistuminen.
– Alusta pitäen on ollut tärkeää se, että jokainen saa osallistua. Asukkailla on intoa tehdä kotitöitä ja heillä on oikeus siihen, ei velvollisuus, toimitusjohtaja, yrittäjä Pekka Poukkula kertoo.
Välittäminen on johtanut kuin itsestään toiminnan ja sen sisällön jatkuvaan kehittämiseen. Yhteen ja samaan alussa opittuun tapaan ei voi tuudittautua.
– Toimintamme perustuu inhimillisiin arvoihin. On tärkeää että tämä on paikka, johon halutaan muuttaa, Poukkula kiteyttää.
Selvästi Karentiakoti on sellainen paikka. Kun toiminta alkoi palvelukodiksi remontoidussa vanhassa kyläkoulussa 2007, oli asukkaita seitsemän ja työntekijöitä saman verran. Tätä nykyä Karinkannassa on 31 pitkäaikaista asukasta ja yli 20 työntekijää yrittäjien, Pekka ja Teija Poukkulan sekä Juho ja Niina Oksan, lisäksi.
Karinkantaan on rakennettu runsaasti lisää tilaa. Vanhustenkotiyhdistykseltä 2008 ostettu rivitalo on remontoitu tukiasunnoiksi. Tukiasuntoja on myös muutama vuosi sitten valmistuneessa omakotitalossa. Ympäri vuorokauden valvottuja ovat seitsemän vuotta sitten valmistunut Karintupa ja päärakennus Karinkartano.
Toiminta on laajentunut Lumijoelle, jossa on palvelu- ja tukiasumisessa 16 asukasta. Lisäksi jo vuonna 2006 perustetussa Raahen-yksikössä on 22 asukasta. Kun kaikkien toimipaikkojen henkilöstö lasketaan mukaan, työllistää Karentia-kodit keskimäärin 46 henkilöä.
Palvelut ovat kasvaneet asukkaitten rinnalla. Ensin tuli mukaan työ- ja päivätoiminta, sitten tukiasunnot, ryhmätukiasunnot, lomaleirit ja yhteistyö kansalaisopiston sekä ammattiopisto Luovin kanssa.
– Palveluja on kehitetty sitä mukaa kuin asukkaitten kuntoutuminen ja kasvu on edistynyt. Mennään heidän tarpeittensa mukaan, Poukkula kertoo.
Työn vaikuttavuus näkyy siinä, että 15 asukasta on siirtynyt keveämpään palveluun kuin mitä tarvitsi Karentiaan tullessaan.Lisäksi viisi asukasta käy osa-aikaisesti työssä osana työtoimintaa kodin ulkopuolella. Kuntouttavasta ja kasvatuksellisesta työotteesta Karentia on saanut asiakaskunnilta kiitosta.
– Henkilökunta on tehnyt omaisten kanssa hyvää työtä, Poukkula tähdentää.
Ammattiopisto Luovi tuli yhteistyökumppaniksi, kun Karentiaan tuli nuoria asukkaita, joiden koulu oli jäänyt peruskouluun. Poukkula otti yhteyttä Luoviin ja Karentiaan perustettiin valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ryhmä. Tilan puutteen vuoksi opetus on siirtynyt Lumijoelle ja oppilaita kuljetetaan sinne.
Nykyisin asumisen tasoa saatetaan seurata liian teknisillä mittareilla, kuten wc:n pinta-alalla, mikä on Poukkulan mielestä suorastaan pöyristyttävää.
– Toimintaa ei voi skaalata niin, että tarvitaan vain tietyt työsuoritteet. Elämä ei ole vain sitä, vaan kohtaaminen on elämän sisältö, hän tähdentää.
Asukkaitten itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan mahdollisimman pitkälle ja joskus joudutaan neuvottelemaan. Pahalla ei oikeuksia rajoiteta, vaan tavoitteena on saatella mahdollisimman hyvin omaan elämään.
Sitä Karentia-kodissa ei tee vain henkilökunta, vaan äidit ja isät ovat mukana.
– Iso voimavara on tiivis yhteistyö omaisten kanssa. He osallistuvat toimintaan sankoin joukoin ja sieltä tule tuki meidän työlle, Poukkula kiittää.