Kylmäsen tulipalo päätti Mikko Pietilän yli 15 vuotta jatkuneen uran elintarviketyöntekijänä.
Perjantai 10. marraskuuta 2017 on painunut ikuisesti Mikko Pietilän muistiin. Kylmänen Food Oy:lla lähettämötyöntekijä työskennellyt Pietilä oli tehnyt normaalin aamuvuoron ja painanut pukuhuoneen oven viimeisen kerran kiinni kello 15 jälkeen.
Edessä oli Kylmäsen tehdastoimintojen päivystysrinkiin kuuluneen miehen vapaa viikonloppu.
Hälytyksen tullessa kello 19:14 Mikko oli paloaseman viereisessä talossa auttamassa äitinsä kesämökin remontoinnissa.
– Sitten lähdettiin. Päästiin suhteellisen hyvissä ajoin paikalle. Ei käynyt mielessäkään, että tuohon malliin tehdas palaa, kuvailee työpaikkaansa Rantsilan hälytysosaston riveissä nuorempana sammutusmiehenä sammuttamassa ollut Pietilä.
– Sammutettiin paloa, mutta se levis ja levis. Kyllä siinä melko pian huomasi, että eipä taida olla työpaikkaa, mihin maanantaina mennä.
Jokilaakson pelastuslaitoksen väen viikonloppu kului suurpalon sammutus- ja raivaustöissä.
Perjantaiaamuna tehtaalle töihin lähtenyt Pietilä meni seuraavan kerran nukkumaan vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.
– Välillä toimittivat meitä kotia levähtämään, mutta ei siinä pystynyt nukkumaan. Muutaman tunnin paussi riitti. Keho kävi niin kierroksilla, että hetken levähtämisen jälkeen oli valmis lähtemään takaisin. Tuntui, että on mentävä.
Tulipalon jälkeiset viikot kuluivat kuulostellessa, jatkuvatko työt.
Asuntovelallisella miehellä oli huoli raha-asioiden järjestymisestä. Toivo töiden pian Kylmäsellä jatkumisesta oli yllä.
– Kävin noin kerran kuukaudessa toimistolla kysymässä, olisiko töitä. Joka kerta vakuutettiin, että tekevälle töitä löytyy.
Kun työkutsua ei kuulunut, rohkaistui Pietilä hakemaan oma-aloitteisesti töitä. JMC:llä töissä olleet tutut olivat jo aiemmin houkutelleet hakemaan metallialan töihin työvoimaa etsineeseen yritykseen.
– Soitin Ruukkiin ja sanoin rehellisesti, ettei minulla ole koulutusta enkä ole metallitöitä edes harrastanut, mutta voin lähteä opettelemaan, jos vain pääsen.
Työhaastattelua seuranneella viikolla Mikko toivotettiin tervetulleeksi perehtymään työhön harjoittelijana.
– 17. huhtikuuta pääsin JMC:lle viimeistelijäksi. Ilmeisesti olen jotain tehnyt oikein, kun antoivat hiljattain vakinaisen paperit, Mikko Pietilä iloitsee.
Mikko Pietilä valaa uskoa vielä työtä vailla oleviin entisiin työkavereihin: Töitä löytyy, kun jaksaa vain olla aktiivinen ja hakea.
Elintarviketehtaan töistä konepajayritykseen työllistymisessä on ajatuksen tasolla ero kuin yöllä ja päivällä. Pietilällä ehti tulla ennen tulipaloa 15 vuoden ikälisät täyteen. Työkokemusta oli kertynyt lähes jokaisella tehtaan osastolla työskentelystä.
– Aina ei välttämättä tarvitse koulutusta. Tekemällä oppii, kun on vain intoa tehdä, Pietilä miettii.
Ainoa negatiivinen puoli työpaikan vaihtumisessa on ollut työmatka Rantsilasta Ruukkiin.
– Totta kait koulutuspohja olisi auttanut metallialan töihin siirtymisessä. Työporukka ja johtoryhmä on ottanut minut niin lämpimästi vastaan, että aamulla, kun kello soi, sitä ajattelee, kuinka mukava on lähteä töihin lepposiin hommiin.
Pietilä myöntää miettineensä joskus, että ennen eläkeikää voisi olla töissä vielä muuallakin kuin Kylmäsellä.
– Nykyaikana, jos on vakituisessa työpaikassa, on työpaikan vaihtaminen riski. En rohjennut sitä riskiä asuntovelallisena, peruskoulupohjalla ottaa, tuumaa 36-vuotias Pietilä.
– Minulla kävi tuuri, kun hain töitä ja satuin pääsemään.
JMC etsii edelleen lisää työvoimaa, mutta tällä hetkellä työkiireet ovat niin kovat, että ilman alan peruskoulutusta töihin hakevia ei voida palkata harjoittelun kautta.
Mikko Pietilä työskentelee kahdessa vuorossa ja on tehnyt tarpeen mukaan myös ylitöitä.
Mielessä siintää jälleen kaukomatka joka on mahdollista, kun ylityötunteja tehden saa pidemmän talviloman.
