Laak­ko­lan kylä sai uuden pääl­li­kön - Timolla on pitkän täh­täi­men suun­ni­tel­mia

Parissa vuodessa Laakkolaan kotiutunut ja nyt kyläyhdistyksen puheenjohtajaksikin valittu Timo Tamminen vinkkaa seuratoiminnan olevan paras tapa kotiutua. Kylätalon pihapiiriin ilmestyy piakkoin uusi varastorakennus, jonka yhteyteen rakennetaan muun muassa inva-wc.
Parissa vuodessa Laakkolaan kotiutunut ja nyt kyläyhdistyksen puheenjohtajaksikin valittu Timo Tamminen vinkkaa seuratoiminnan olevan paras tapa kotiutua.
Parissa vuodessa Laakkolaan kotiutunut ja nyt kyläyhdistyksen puheenjohtajaksikin valittu Timo Tamminen vinkkaa seuratoiminnan olevan paras tapa kotiutua.
Kuva: Tiina Niinimaa

Laakkolan kyläyhdistyksen puheenjohtajan pestin otti hiljattain vastaan yksi kylän uusimmista tulokkaista, Timo Tamminen.

– Muutin tosiaan kaksi vuotta sitten tänne, vaimo tuli viime talvena perässä ja keväällä myytiin Oulun talo pois.

Pariskunta oli haaveillut eläkepäivistä maalla jo pidemmän aikaa ja selailivat ilmoituksia säännöllisesti. Oli täysin sattuman kauppaa, että koti löytyi lopulta Laakkolasta. Tammiset rakastuivat tiluksiin kuitenkin ensisilmäyksellä ja tarjous tehtiin jo paluumatkalla Ouluun.

– Jos joku olisi vielä kolme vuotta sitten sanonut, että tänä päivänä asun Laakkolassa Lamujoen varrella, olisin epäillyt mielenterveyttä, Timo nauraa.

Mies on asunut aikuisikänsä Oulussa, mutta maatilan kasvattina sopeutuminen pienelle kylälle on ollut jopa yllättävän helppoa. Eräilyä ja luonnossa liikkumista rakastava Timo liittyi ensimmäisenä paikalliseen metsästysseuraan, mutta löysi melko pian tiensä myös Laakkolan kyläyhdistyksen Äijäkahveille. Kun kaupunkilainen otti sujuvasti osaa keskusteluun peltohommista, traktoreista ja lehmistä, ei kukaan katsonut miestä kieroon.

– Vinkkinä voin antaa kaikille muuttajille, että lähtekää mukaan seuratoimintaan. Se on paras tapa kotiutua.

Timo suoriutui äijäkahvien debyytistään sen verran hyvin, että vuotta myöhemmin kyläseuran kokoukseen osallistuessaan häntä pyydettiin jo hallitukseen mukaan. 1,5 vuotta myöhemmin miestä ehdotettiin puheenjohtajaksi.

– Tavallaan on kovasti paineita, että saa pidettyä yhdistyksen elävänä. Lähdin tähän pitkällä tähtäimellä, en vain vuodeksi tai kahdeksi, kyläpäällikkö pohtii.

Timo tietää, ettei hyvästä harrastuksesta ei kannata ottaa itselleen työtä. Mies aikoo antaa kyläyhdistykselle kaikkensa, mutta osaa tarvittaessa myös jakaa vastuuta. Yhdistyksen toiminta on pitkälti vapaaehtoistyön varassa. Perinteisiä, kylän näköisiä ja suosittuja tapahtumia on moneen makuun, mutta uusiakin voidaan kehittää.

– Tarpeeksi hulluja ajatuksia kun tulee, niin joku voi olla jopa hyvä. Siinä se porukassa sitten jalostuu.

Koronakevään jälkeen yhdistyksessä käynnistellään jälleen kahvitilaisuuksia, joille ideoitaan voi tulla heittelemään.

– Sunnuntaiset äijäkahvit on ehkä oma suosikkini. Lisäksi joka kuun viimeisenä perjantaina kokoonnutaan koko kylän yhteiseen kahvihetkeen, jonne tulee yleensä toistakymmentä henkeä.

Kehityspotentiaalia Timo näkee erityisesti yhdistyksen tarjonnassa nuorille ja lapsiperheille, joista saataisiin ehkä aktivoitua myös uusia tekijöitä.

– Lapsille ei välttämättä ole elämys käydä vain kylätalolla. Mahdollisesti voitaisiin järjestää vaikka retkiä kauemmaskin.

Kylätalon ja sen pihamaan kehittäminen on kuitenkin suunnitelmissa. Ensin rakennetaan uusi varastorakennus wc-tiloineen, jonka jälkeen aletaan päivittää lasten leikkikenttää.

Yhdistykseltä ei siis puuha lopu, mutta kyläpäällikkö osaa myös rentoutua. Timo nimeää ykkösharrastuksekseen eräilyn, joka käsittää niin Lapin vaellukset kuin metsästyksenkin. Moottoripyöräily ja kesämökkeily ovat olleet aiemmin tärkeitä, mutta nykyään mies viihtyy kotona. Ja miksipä ei viihtyisi, sen verran upealla kylällä koti on.