Lämmitysjärjestelmiä on lukuisia, mutta valtakunnan mittakaavassa yleisin niistä on kaukolämpö.
Noin puolet suomalaisista asuu kaukolämmön piirissä, kerrostaloasujista lähes kaikki. Kaukolämpö on kuitenkin yleistynyt myös pienemmissä taajamissa. Siikalatvalla kaukolämpökeskus löytyy joka kirkonkylästä.
Rantsilaan kaukolämpökeskus rakennettiin jo 1980-luvun alussa. Kestilä ja Pulkkila seurasivat perässä paria vuotta myöhemmin ja tuorein lämpölaitos rakennettiin Piippolaan uuden kunnan ensimmäisinä vuosina.
Kehitys- ja tekninenjohtaja Aimo Lehmikangas kertoo lämpöverkostojen sijoittuvan sellaisille asemakaava-alueille, joissa kulutusta on tarpeeksi. Verkostojen pituus vaihtelee Kestilän kolmesta kilometristä Rantsilan 4,85 kilometriin.
– Kestilässä asiakkaita on 28, Piippolassa 22, Pulkkilassa 25 ja Rantsilassa 49.
Jokaisella kylällä riittäisi vielä kapasiteettia esimerkiksi omakotitaloihin tai rivitaloihin, kun ne vain ovat sopivan matkan päästä verkostosta.
Jokainen tarkastellaan tapauskohtaisesti, mutta esimerkiksi Mehiläisen rakennuttama tuleva kehitysvammayksikkö on liittymässä mukaan kaukolämpöön.
Kunnan omien rakennusten lisäksi lähes kaikki nykyiset asiakkaat ovat olleet mukana laitosten alusta saakka, mutta uusiakin liittyjiä löytyy.
Piippolalainen Veikko Filppula alkoi pohdiskella eri lämmitysjärjestelmien välillä omakotitalonsa puu-/öljykattilan lähestyttyä tiensä päätä.
– Energian hinta ratkaisee. Harkihin maalämpöä ja ilmalämpöpumppua, mutta tämä oli meille edullisin ja pitkällä aikavälillä myös varmin. Ja ohan se huolettomampaa, kun ei tartte olla nuohuamassa joka välissä, vaan selviää säädöillä, Filppula toteaa.
Talossa on vesikiertoinen patterilämmitys, joten kaukolämpö sopi lämmitysmuodoksi hyvin. Verkosto kulki muutaman kymmenen metrin päässä tontista, joten liittymän rakentaminen sujui suht helposti.
– Pienellä kylällä rakentaminen voi käydä nopeastikin: yksi päivä kaivamiseen, yksi hitsaukseen sekä eristämiseen ja yksi peittämiseen, Filppulan liittymää työstänyt kaukolämpöhitsaaja Teemu Vieruaho kertoo.
Varsinaisen liittymänrakentamisen jälkeen edessä on vielä sen liittäminen uuteen lämmönvaihtimeen, joka puolestaan kytketään vanhaan patteriverkostoon.
Mikäli lämmönvaihtimelle on voitu osoittaa uusi paikka vanhan kattilapaikan sijaan, ei lämmönkatkosta juuri tule.
Kaukolämpölinjoja on Siikalatvalla korjailtu muutamaan otteeseen liitosten vuotaessa. Vieruaho toteaa putkityypin kuitenkin muuttuneen, ja samalla eristyksen parantuneen niin paljon, että liitosten pitävyys alkaa olla 100-prosenttista.
– Hyvin kun tekee, ei linjastoa tarvitse vaihtaa ”ikinä”. Mutta tietysti sekä putkistolla että lämmönvaihtimella on oma tekninen käyttöikänsä, Vieruaho juttelee.
Mikä tahansa vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä voi ajan saatossa alkaa tukkeutua veden mukana kulkevien pienhiukkasten takia, mutta sitä varten järjestelmissä on omat ”mutapussinsa”.
Veikko Filppula ei ole vielä tarkkoja ynnäyksiä tehnyt, mutta arvelee liittymämaksun sekä lämmönvaihtimen asennuksen kustantavan 6000–7000 euroa. 150 neliön omakotitalon vuosikulutukseksi on laskeskeltu 1800–2000 euroa hoitomaksut mukaan lukien.
Lehmikangas vahvistaa, että rakentamis- ja liittymiskustannukset lasketaan aina kiinteistökohtaisesti. Hinta riippuu siitä kuinka suuren tilausvirtaaman kiinteistö tarvitsee, jotta lämpö riittää.
– Liittymämaksu sisältää työt ja tarvikkeet sekä mittauskeskuksen. Siitä eteenpäin liittyjä hankkii itse loput vermeet kuten lämmönvaihtimen.