Maija-Liisa Yliklaavu avasi kotinsa oven ja toivotti Siikalatvan seurakunnan tervetulleeksi järjestämään lähetysillan kotonaan Laakkolassa.
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähettäminä muun muassa Siikalatvan seurakunnan nimikkoläheteiksi kutsutut Satu ja Jorma Arkkila tekevät lähetystyötä Keniassa. Jorma työskentelee orpolapsi-hankkeessa ja on Kenian kentän taloudenhoitajana. Lisäksi hänen vastuullaan on osallistua yhteistyökirkon työhön samburuheimon parissa.
Satu Arkkila toimii Credo-ohjelmassa, joka pyrkii ennaltaehkäisemään tyttöjen ympärileikkauksia ja lapsinaittamista antamalla tytöille mahdollisuuden koulunkäyntiin.
Arkkilat tekevät Keniasta käsin työtä myös Sambiassa, jossa tuetaan evankeliointityötä, turvakodin Lena-koulua sekä kummilapsia. Parikymmentä ala-asteikäistä lasta opiskelee turvakodin koululla, jossa Sley tukee orpolasten koulunkäyntiä.
Jorma Arkkila kuvaili, kuinka evankelioiminen ja lähetystyö ovat palvelutehtäviä, joita tehdessä ennen kaikkea tärkeää on, että risti näkyy. Lähetystyön tarve ei ole vähentynyt, mutta lähettien määrä on romahtanut niin, että tällä hetkellä Keniassa on vain neljä lähettiä, kun heitä parhaimmillaan oli noin 30. Työtä on tehtävänä, kun islam leviää Afrikassa voimalla. Mielenkiintoista oli kuulla, kun Jorma Arkkila kertoi, kuinka hän on jatkanut Pulkkilasta lähetystyössä olleen Sinikka Arkkilan työtä orpokodissa ja millaisia hyviä käytäntöjä Sinikka oli saanut työssään aikaan.
Puhuttelevaa ja ajatuksia herättävää oli Satu Arkkilan kertoma tyttöjen ympärileikkauksien ja lapsinaittamisen eteen tehtävästä työstä.
– Tavoitteena on, että tytöillä olisi mahdollisuus omiin päätöksiin, Satu Arkkila painotti.
Tavatonta ei ole, että jo reilun kymmenen vuoden ikäinen tyttö on luvattu huomattavasti itseään vanhemmalle, moniavioiselle miehelle. Naisilla on harvoin mahdollisuus käydä koulua niin, että he oppisivat lukemaan ja kirjoittamaan.
Illan aikana lähetystyössä ollut, Siikalatvan seurakunnan kappalainen Martti Arkkila nosti esiin, kuinka Afrikassa vesi on siunaus. Seuravieraista Elvi Rehu esitti kuivan ja sateettoman heinäkuun ja elokuun alun johdosta, että lähetysillassa voitaisiin rukoilla sadetta Siikalatvallekin. Näin tehtiin Väinö Simojoen kirjoittaman virren muodossa, jossa peltomies tosin toivoo sadetta Ambomaalle.
Maija-Liisa Yliklaavu oli hyvillään, kun hänen kotonaan järjestettyyn lähetysiltaan tuli tuvan täydeltä väkeä. Aiemmin Yliklaavun kotona on järjestetty kinkereitä ja seuroja, mutta lähetysiltaa vietettiin ensimmäisen kerran.
– Minusta on niin mukava, kun ihmiset tulevat tilaisuuksien myötä käymään. Tykkään kestitä vieraita, Yliklaavu tuumi.
