Kolumni

Läh­ti­sit­kö kans­sa­ni au­tiol­le saa­rel­le?

Seurasi hetken hiljaisuus, kun alkukesästä esitin viidelle ystävälle kysymyksen, lähtisitkö kanssani autiolle saarelle. Vaikutti siltä, että jokainen mietti hetken, tipahtiko minulta nyt se löysällä ollut ruuvi. Kun ystävä vastasi, että lähtisin, kerroin, mikä tulisi olemaan päivän juoni arkipäivänä, jolloin syntymästäni tulee kuluneeksi 50 vuotta.

En halunnut juhlia pyöreitä vuosiani, vaan tehdä päivän aikana jotain sellaista, mitä tekee aivan liian harvoin eli viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten seurassa.

Loistavan mahdollisuuden tähän tarjosi Kotasaaren väki, kun he lanseerasivat ajatuksen, että heiltä voi vuokrata päiväksi käyttöönsä saaren ihan vaikka vain itselleen tai itselleen ja viidelle kaverille. Minun mielestäni saari on silloin autio, jos siellä ei asu kukaan vakituistaan. Sivuseikka on, että saarella on mökki ja sauna, puhumattakaan naapureista, joita löytyy vastarannalta.

Kotasaari sattui olemaan vapaa syntymäpäivänäni. Varmistin ennen varausta, että ainakin yksi ystävä on valmis lähtemään kanssani päiväksi luonnonhelmaan. Seuraava tenkkapoo tulikin siinä, kuinka valita viisi ystävää, kun ympärillä on niin monia ihania ihmisiä. Kännykän lokitiedot eivät valehtele. Kun suljin laskuista pois siskot ja oman perheeni, oli lista valmis. Tosin yhden poikkeuksen tein. Halusin seuraksemme myös ikätoverin, jonka kanssa on leikitty “samalla hiekkalaatikolla” siitä lähtien, kun meidän isät meidät omien bisneksiensä myötä tutustuttivat. Vaikka välillä voi mennä viikkoja, ettei toisesta kuulu mitään, jatkuu porina yhtä vaivattomasti aina, kun jompikumpi ottaa yhteyden.

Iltarukoukset oli kuultu ja sää oli saaripäivänä mitä mainioin. Ihana oli nähdä, kuinka ystäväni, joista vain kaksi tunsi entuudestaan toisensa hyvin, juttelivat keskenään niin, että sitä vaivaannuttavaa hiljaista hetkeä ei tullut. Mikä parasta, synttärisankari säästyi kaikilta pönötystuokioilta. Saatiin porukalla nauttia luonnossa kiireettömästä päivästä ja hämmästellä, kuinka ihana miljöö löytyy ihan läheltä meidän jokaisen kotia.

Yllättäviä, mutta ennen kaikkea ikimuistoisia hetkiä on riittänyt synttärimuistamisten johdosta. Olen yllättynyt, kun minua on muistettu monin tavoin, vaikka en juhlinut. Itku on ollut silmissä useamman kerran ihanien, minulle ajatuksella kirjoitettujen värssyjen myötä ja meidän Anskun piirtämän onnittelukortin johdosta. Siikkiksen Kirsi olisi mielellään purkanut elämäntarinaani synttärihaastattelun muotoon teidän kaikkien luettavaksi, mutta kieltäydyin kohteliaasti kunniasta, ajatuksesta kiittäen. Tuntui, ettei minulla ole mitään sellaista kerrottavaa, jota en ole teille jo pulputtanut, ja jos luoja suo, jatkossakin ilmaise tällä palstalla.

Uusi vuosikymmen on alkanut mukavasti. Polvia on kolottanut hieman ja monena aamuna olisi ollut ihana nukkua pidempään, mutta muuten kaikki hyvin.

Sari Kihnula