Niitä näkee joka paikassa: kotisohvilla, bussipysäkeillä, leikkipuistoissa, ruokapöydissä, koulun käytävillä. Nimittäin ihmisiä, joiden katse on nauliutunut ympäröivän maailman sijasta älypuhelimen näyttöön. Fyysisesti ollaan siinä, mutta henkisesti jossain ihan muualla – kytkeytyneenä netin syövereihin.
Joku selaa uutisia, toinen somea ja kavereiden kuulumisia, joku klikkaa auki hullunkurisen videon ja toinen pelaa peliä.
Kännykkää voidaan räpeltää monesta syystä, mutta ulospäin näkyy vain niska kyttyrässä nököttävä ihmisriepu. Se on jotenkin surullinen näky.
Moni alkaa huomaamattaan hypistellä puhelintaan, kun edessä on tyhjä ja toimeton hetki. Osa tuntuu valjastaneen älylaitteensa todelliseksi tylsyyden poistajaksi. Ja osa tulee siinä samalla torjuneeksi myös ympäröivän todellisuuden ja sen mukana inhimilliset kontaktit – jopa läheisensä. Kännykkää selaileva kun ei useinkaan ole läsnä tässä hetkessä.
Älypuhelinten käytön vaikutuksesta ihmissuhteisiin on tehty jo tutkimuksiakin. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että liiallinen käyttö voi heikentää esimerkiksi parisuhteen laatua. On keksitty jopa englanninkielinen termi phubbaus, joka tarkoittaa sitä, kun puhelin varastaa kumppanin huomion pariskunnan viettäessä aikaa yhdessä. Olisipa mielenkiintoista tietää, montako suhdetta tämä phubbaaminen on jo tuhonnut?
Valtaosa meistä suomalaisista omistaa älypuhelimen tai -laitteen. Laitteiden yleistymisen myötä myös liikakäyttö on lisääntynyt sekä lapsilla että aikuisilla. Käyttö voi muuttua kohtuullisesta pakonomaiseksi salakavalasti. Yhtäkkiä huomaat kurkkivasi puhelintasi vähän väliä ja unohtuvasi sen pariin pitkiksi ajoiksi.
Kosketusnäyttöä tuijotellessa kannattaakin miettiä, onko tuo aika ehkä pois jostain tärkeämmästä. Ajattele, jos älylaitteen sijasta antaisitkin aikasi kumppanillesi, jälkikasvullesi tai ystävällesi.
Eloton laite ei kosketuksestasi kummene, mutta eläviin olentoihin läsnäolollasi sen sijaan on mullistava vaikutus.