Pulkkilassa Ojantakasen sijaishuoltoyksikköön tehdyn tarkastuskäynnin pohjalta kirjoitetun toimenpide-esityslistan pohjalta herää kysymys, ymmärtävätkö ohjeita antaneet oikeasti perhekotien arkea. Lamujoen perhekodit Oy:n sijaishuoltoyksiköllä on pitkät perinteet vaativan lastensuojelutyön tekemisestä. Ehdottomasti hyvä asia on, että lastensuojelutyötä valvotaan tekemällä ennalta ilmoittamattomia tarkastuskäyntejä perehtyen paikan arkeen keskustellen myös lasten ja nuorten sekä muunkin henkilökunnan kuin yrityksen johdon kanssa.
Surullista on, että nykyään lastensuojelulaitokseen tulevan uuden nuoren toimia ei voida rajoittaa ennen kuin hän on tehnyt jotain tyhmää. Liikkumisen pitää olla vapaata, ja rajoja saadaan asettaa vasta sitten, kun nuori esimerkiksi näpistää kaupasta. Ennakkotoimenpiteenä rajoitusta ei voi tehdä, vaikka tieto olisi siitä, että nuori on syyllistynyt näpistykseen jokaisella paikkakunnalla jonne hän ollut sijoitettuna. Maalaisjärkeen menee, miksi nuoren reppu tarkistetaan hänen lähtiessä lomalla ja sieltä palatessa, mutta oikeusasiamiehen mukaan reppuja ei saa tarkistaa.
Ojantakasta johtavan Riina Niskalan mielestä suurin puute lastensuojelulain hengessä on siinä, että samaa lakia sovelletaan vastasyntyneenä vaikkapa vanhemman huumeongelman vuoksi sijoitettuun lapseen kuin rikoksiin syyllistyneeseen murrosikäiseen.
Lastensuojelutyötä tekevillä on suuri huoli, mihin hyviksi todettujen käytäntöjen toimintaa valvovien toimesta höllentäminen johtaa. Mikäli nuori tekee vahinkoa itselleen, väkivaltaa toiselle nuorelle tai työntekijälle, on vastuu lastensojeluyksikön. Tiedossa ei ole, että yksikään nuori olisi kuollut sijaishuoltoyksikössä tapahtuneeseen väkivaltaan, mutta liian moni työntekijä on kuollut tai saanut elinikäisen vamman työssä tapahtuneessa tilanteessa. Lähtökohta on, että kaikkien turvallisuus pitäisi pystyä turvaamaan. Kun sitä ei kunnolla voida tai saada tehdä, loppuu työntekijöiltä motivaatio ja sinni työhönsä.
Sari Kihnula