Suomalainen sauna olisi oman virallisen liputuspäivänsä ansainnut, tuumitaan Suomen Saunaseurassa. Saunan päiväksi se ehdottaa kesäkuun toista lauantaita.
No mikä ettei. Onhan sauna niin suomalaista kuin olla voi, kyllähän sille voisi oman nimikkopäivän antaa ja lipun salkoon nostaa.
Suomalaisen uudisraivaaja on tiluksilleen ensimmäisenä rakentanut savusaunan. Siellä on asuttu ja kylvetty niin kauan kunnes olkipatjat on kannettu uuden pirtin kurkihirsien alle. Sitten saunassa on kylvetty, synnytty ja kuoltu.
Jos kaikki saunassa syntyneet suomalaiset lueteltaisiin, lista kenties yltäisi Hangosta Petsamoon. Lämpimän savusaunan tumma syli on ollut lapselle hyvä paikka tulla maailmaan. Äiti on saanut synnyttää puhtaassa paikassa, sillä kuuma savu on nitistänyt bakteerit.
Matkan pääkin tuli ennen usein saunassa. Kuoleva vietiin lempeän saunan hämärään uumeneen irrottautumaan tästä maailmasta ja vainaja sitten pestiin saunassa viimeistä matkaa varten.
Saunassa ihminen on alaston, paljas oma itsensä. Lauteilla ei ole mitään merkitystä siitä, onko herra vai narri, sillä löylyn otsalle ja harteille nostattama hiki tekee kaikista tasa-arvoisia.
Puhe liikkuu työasioita syvemmällä ja tulee kerrottua asioita, joita ei kirkkaan taivaan alla tulisi mieleenkään sanoa. Puhutaan suruista ja murheista, iloista ja syvistä onnen hetkistä.
Monenlaisissa saunoissa olen saunonut. Pehmeimmät ja rentouttavimmat löylyt olen saanut isän rakentamassa savusaunassa. Surkeimmat kerran Tukholmassa periruotsalaisessa saunassa. Siellä oli kiuas, jolle ei saanut heittää vettä, koska lattia kastuu. Paljon kummempia eivät ole pienet rivi- ja kerrostalo-osakkeiden kuumiot – hapettomat kopperot, joissa sähkökiuas nurkassa.
Olenkin sitä mieltä, että sellaisten pienten saunojen rakentaminen pitäisi lailla kieltää. Eihän semmoinen hikikoppi ole kuin saunan irvikuva.