Mitä tekisin isona, mietti Veera Isokoski, 23, päänsä puhki monet vuodet. Mietiskellessään hän kävi talouskoulun ja lukion, eikä vieläkään oikein keksinyt omaa alaa. Sitten kaverin sisko meni ja opiskeli leipuri-kondiittoriksi.
– Keksin, että se olisi oma juttu, Isokoski myhäilee.
Käsillä tekeminen on aina ollut Isokoskea itseään. Sanojensa mukaan hän on aina tykännyt piirtää, maalata, tehdä käsitöitä – ja leipoa. Käsien upottaminen pullataikinaan on hänen mielestään suorastaan terapeuttista, ja niinhän se onkin, sillä siinä kädet pääsevät toteuttamaan päässä muhivia ideoita, työn tuloksen näkee pian ja kaiken huipuksi saa suun makeaksi sekä mielen iloiseksi.
Kahden vuoden opintojen jälkeen Isokoski sai leipuri-kondiittorin paperit käteensä tammikuussa. Sana taitavasta ja kekseliäästä leipurista kiiri ja tilauksiakin tuli, joten Isokoski päätti perustaa oman yrityksen. Kotileipomo Veerais on pyöräytellyt kaikenlaisia leivonnaisia muutaman kuukauden ajan.
– Koulussa puhuttiin paljon yrittäjyydestä ja mietin, miten uskaltaisin kokeilla. Kun kyselyjä kakuista alkoi tulla, huomasin, että Ruukissa on markkinarako, Isokoski kertoo.
Oman kotileipomon perustamiseen Isokoski sai tukea ja rohkaisua perheeltään ja erityisesti Jaakko-veljestä oli suuri apu. Paperisota ja lupa-asiat hoituivat ja nyt Isokoskella on Eviran hyväksymä leipomatila.
Toiminimellä aloittaminen on Isokosken mielestä turvallista. Korkealta ei putoa, vaikka työtilauksia ei roppakaupalla tulisikaan. Eikä nuori yrittäjä heittäydy täysin leipomisen varaan, vaan hänellä on vakituinen työpaikka Ruukin K-marketissa.
– Jos tilauksia alkaa tulla paljon, ehkä sitten täysiaikaiseksi yrittäjäksi. Katsotaan, mihin tämä vie ja miten kehittyy, hän kertoo.
Suunnitelmia on. Syksyllä Veerais mahdollisesti saa uudet tilat ja jo kesällä Isokoski pyörittää TeeKoon kahvilaa. Se on jo askel kohti omaa unelmaa.
– Mielessä on oma pikku kahvila. Kokeilen kesällä millaista olisi, jos itsekin perustaisin kahvilan. Olisiko se kannattavaa Ruukissa, Isokoski pohtii.
Herkkuleipurina Isokoski pääsee käyttämään luovuuttaan joka tavalla. Kakut ovat upean näköisiä ja niin herkullisia, että vievät kielen mennessään.
– Muokkailen ja parantelen ohjeita oman maun mukaan. Tykkään kokeilla uusia ohjeita, että mitä niistä tulee, hän naurahtaa.
Koemaistajista ei ole pulaa. Ystävät uhrautuvat mielellään testaajiksi, samoin kuin työkaverit. Ja jos jokin epäonnistuu, eli ei ole niin kaunis kuin pitäisi, ojentavat työkaverit taas auttavat lusikkansa.
Asiakkaat ovat jo tilanneet kaikenlaisia uunin tuotteita leivistä lähtien. Tilausten määrä ja laatu vaihtelee sesongin mukaan, mutta joka viikko joku jotain hyvää haluaa.
