Kolumni

Lets make Lau­lu­ma­ra­ton great again?

Viime viikolla osa Siikalatvan kyläaktiiveista kokoontui saman pöydän äärelle pohtimaan sekä kuluvaa vuotta että tulevia.

Esille on aika ajoin heitetty ajatus yhdestä isosta, vuorovuosina eri kylissä järjestettävästä kyläjuhlasta, joka mahdollistaisi nimekkäämpien (ja samalla hinnakkaampien) esiintyjien saamisen Siikalatvalle kerran kesässä.

Tuota ajatusta pohdittiin nytkin. Harmittavasti paikalle ei ollut päässyt kovinkaan moni kyläpäiväjärjestelyihin osallistuva taho.

Ajatus ei ole huono, mutta ei se aivan yksinkertainenkaan ole. En haluaisi olla pessimisti, mutta suhtaudun melkoisen skeptisesti ajatukseen, että talkooväki liikkuisi kylältä toiselle. Ehkä alkuvuodet, mutta kuinka kävisi muutaman vuoden päästä?

Voidaan tietysti ajatella, että jätetään ne oman kylän riennot pitämättä ja keskitytään siihen yhteen. En pidä ajatuksesta. Jokaisella Siikalatvan kylällä on niin omanlaiset kulttuuriperinteensä, että pelkään niiden häviävän, jos juhlat osuvat omalle kylälle vain joka 4.vuosi.

Koen kyläkohtaiset pitäjäpäivät tärkeiksi kotiseutuidentiteetin vahvistajiksi. Eikä se tarkoita sitä, että niiden pitäisi pysyä samankaltaisina vuodesta toiseen. Ne voivat hyvin muuttua, mutta niiden pitää muuttua ihmisten mukana. Ja siksi mukaan tarvitaan uusia tekijöitä.

Tiedän, miten harva on vapaaehtoisten rivi ainakin Piippolassa ja miten kovilla puolenkymmentä järjestäjäaktiivia ovat joka ikinen vuosi. Pelkona onkin, että kuinka kauan he jaksavat. Kiitosta tulee, mutta tulee myös arvostelua. Auttavia käsiä vähemmän.

Jos nyt ajatellaan, että isompi kyläjuhla osuisi kohdalle joka 4. vuosi, se voisi Piippolan kohdalla tarkoittaa esimerkiksi Laulumaratonin palaamista neljän vuoden välein. Ajatus on houkutteleva, mutta sen ylläpitämiseksi pitäisi löytyä lisää sellaisia, jotka olisivat valmiita osallistumaan yhteiseen työhön myös välivuosina. Löytyykö?