Kesä tulee, ei auta mikään, mutta kesäkunnosta ei ole tietoakaan. Vatsa roikkuu tuttuun tapaan taas vyön päällä ja vaatteita pitäisi vähentää. Huono yhtälö.
Samaan aikaan olen elämäni kunnossa, jos juoksukuntoa ei lasketa. Muuan vuosi sitten saatoin hölkätä pitkiäkin lenkkejä, mutta viime viikolla jalat uhkasi lopettaa yhteistyön jo 5 kilometrin kohdalla. Mutta muuten olo on melkeinpä timanttinen.
Ikä tuo tullessaan yhtä sun toista. Nelikymppisenä huomaan juttelevani kavereiden kanssa erilaisista vaivoista, kun samojen jätkien kanssa 20 vuotta sitten puheltiin enimmäkseen urheilusta ja naisista. Tuolloin kunnossa pysymiseen riitti pari pallopelivuoroa viikossa jos biljardia ei lasketa.
Oli ihan sama mitä söi tai joi, niin vauvaliha loisti poissaolollaan. Nyt ei riitä oikein mikään. Vaahto suussa ravaat pitkin pururatoja, ladot malmia painonnostotankoon, punnerrat, kyykkäät ja kyttäät syömistä ja vähän jopa juomistakin, niin lihaa tulee ja menee, mutta läski on ikuista.
Lohdullista tässä kaikessa on se, etten enää kanna harhaluuloja siitä, että jonain päivänä osallistun olympialaisiin kunhan vain keksin oikean lajin. En myöskään uskottele olevani PGA-tason golffari, kunhan ennätän vain riittävästi harjoitella. Enää en edes kuvittele pysyväni painoindeksissä sopusuhtaisen käyrällä. Urheilen lähinnä siksi, että mieli pysyy kirkkaana ja saan hetken aikaa itselleni työn ja perhe-elämän päälle. Ja onhan se vaan niin, että sapetus on harvinaisempi vieras sen jälkeen kun on tehnyt maastavetoa niin, että joka paikkaa särkee. Ja hyvässä treeniporukassa saa jutella vapaasti vaivoista, urheilusta ja hulluna päivänä niistä naisistakin. Hyvä on sekin, että jos elonpäiviä suodaan, pääsen tällä menolla vielä 60-vuotiaana omin avuin ylös sängystä tai wc-pöntöltä.
Mitä yritän siis sanoa? Yksinkertaisuudessaan sen, että kun sapettaa, älä tartu kaljatölkkiin vaan käsipainoon tai kahvakuulaan. Jos vielä sen jälkeen sapettaa, ota sitten se tölkki. Hyvää on jo tapahtunut, eikä toisen tarvitse sulkea toista pois. Mutta järjestys on ehdottomasti tuo edellä mainittu. Jos ensiksi tartut tölkkiin, on lähes satavarmaa, ettet sen jälkeen tartu kahvakuulaan, ellet sitten halua heittää sillä humalassa riitaa haastavaa kaveriasi.