Syysiltojen pimetessä lenkille lähteminen on vaikeaa. Lenkki on jäänyt tekemättä, jos sovittuna ei ole ollut yhteislenkkiä ystävän kanssa.
Kun lenkille lähdöstä on sovittu, ei auta, on lähdettävä. Sen verran ollaan toki jo iän myötä viisastuneita, että lenkki voidaan perua, mutta vain kaatosateen sattuessa tai sairaustapauksessa.
Minulla on onni, että olen ystävystynyt useamman säännöllisesti kävely- tai juoksulenkillä käyvän kanssa. Mikä parasta, heitä on pitkin Siikajokilaakson levikkialuetta niin, että voin töihin lähtiessä napata lenkkikamat mukaan ja kysäistä edellisiltana tai päivän päälle, olisiko päiväni työpisteen suunnalla lenkkikaverilla aikaa yhteislenkille.
Viime viikolla pääni oli raskas. Väsytti. Kesken työpäivän harmitti, kun tulikin sovittu lenkki. Kun päivä oli pulkassa, vedin lenkkivaatteet toimistolla ylleni. Taivas nakkeli tihkusadetta.
Ystävä otti minut aurinkoisena vastaan. Askel oli kevyt kummallakin. Ei haitannut vaikka satoi. Lenkkeillessä vaihdettiin kuulumiset, parannettiin maailmaa. Tunteroisen lenkki sujui kuin huomaamatta.
Kotimatkalla minua suorastaan nauratti: kuinka ihmeitä tekevä vaikutus on liikunnalla happirikkaassa syyssääsää, mukavassa seurassa. Kotiin päästyäni laitoin ystävälle viestin ja kiitin minulle kotitöihin puhtia antaneesta lenkistä ja seurasta. Ystävältä tuli paluuviesti. Hän oli jo aamulla käynyt kuntosalilla, mutta yhteislenkkimme jälkeen oli hänelläkin ollut virtaa niin, että oli tehnyt vielä naistenlehden kuntotestin.
Tästä päivästä tulee jälleen hyvä päivä. Lähetin lenkkiseurapyyntöviestin Pulkkilassa asuvalle ystävälle. Sain juuri vastausviestin: ehdottamani lenkkiaika sopii hänelle.
Liikunnallista syksyä kaikille! Jos tuntuu, että yksin liikkeelle lähteminen on vaikeaa, kokeile sinäkin, olisiko yhdessä kaverin kanssa liikkuminen helpompaa.