Linja-auto tuo ja linja-auto vie, ja se on elämän merkki. Kuihtuvissa kylissä ei käy linjurikaan enää kuin toisten ilmojen edellä; toimiva joukkoliikenne on yksi kunnan elinvoimatekijöistä ja viesti siitä, että alueella asutaan ja eletään.
– On iso merkitys, että alueet säilyvät elinkelpoisina. Jos liikennöinti häviää, on monessa paikassa vaikea asua, tähdentää Oulaisten Liikenteen toimitusjohtajana viime syksynä aloittanut Timo Kivelä.
Esimerkiksi Siikajoelle on elintärkeää, että opiskelijat pääsevät Raaheen kouluun. Kaikki nuoret eivät halua heti peruskoulun jälkeen muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
– On epätasa-arvoista, jos on pakko lähteä koulun vuoksi. Ja on todella väärin, jos opiskelu estyy sen vuoksi, ettei pääse liikkumaan, Kivelä painottaa.
Syrjäytymisen ehkäisemisestä puhutaan kauniita sanoja, mutta Kivelä kaipaisi myös enemmän konkretiaa. Yksi on pitää joukkoliikenne rullaamassa.
Linja-autoala ei ole mikään kultakaivos, Kivelä sanoo. Kannattavuus on tiukilla muuttotappioalueilla.
– Meidän liikennöintialueella matkustajamäärät vähenee ja myös koululaiset vähenee, Kivelä kertoo.
Linja-auton ratin takaa näkee, mitä kyläkoulun lakkauttaminen merkitsee. Ensin matkustajamäärä kasvaa, kun koululaiset viedään keskustan kouluun. Mutta pikku hiljaa alkaa kylä kuihtua ja entistä harvemmalla pysäkillä on kyytiin tulijoita.
– Se on alalla nähty. Kun kylän vetovoima vähenee, niin uusia asukkaita ei tule, Kivelä toteaa.
Säännöllisistä linjavuoroista kertyy 65 prosenttia Oulaisten Liikenteen tuloista. Linjavuorojen ydinryhmä ovat koululaiset, joita ilman vuoroja tuskin kannattaisi ajaa.
– Näin iso yritys ei voisi olla ilman säännöllisiä vuoroja, Kivelä sanoo.
Oulaisten Liikenteen konsernilla on 90 erikokoista autoa ja noin 100 työntekijää. Henkilöstökulu on suurin menoerä, mutta Kivelä ei aio vaihtaa kuljettajia itsestään liikkuviin busseihin. Taitava kuljettaja kun on korvaamaton.
– Kuljettaja muistaa kuopat ja matkustajat ja on niin vekkuli, että sille voi kertoa asioita. On iso pääoma, että kuljettaja ja matkustajat tuntevat toisensa. Se on jo turvallisuustekijä, itsekin ratin takana viihtyvä Kivelä toteaa.
Hallituksen muovailema maakuntauudistus on jo istahtanut linja-autojen kyytiin ja se näkyy kahdella tavalla. Keväällä yhtiöt jättävät kunnille tarjouksia linjavuoroista, ja nyt Kivelän mukaan kunnat tekevät poikkeuksetta kahden vuoden sopimuksia, uudistusvuoteen 2020 asti.
Toinen tapa koskee ostoliikennettä. Kuntien velvollisuus on järjestää perusjoukkoliikenne ja jos lipputulot eivät riitä kattamaan kustannuksia, ely-keskus kilpailuttaa ostoliikennettä. Kun – tai jos – maakuntauudistus tulee voimaan, ostoliikenteen hankkii maakunta korvamerkityllä rahalla. Mahdollisia tapoja on kaksi: maakunta joko kilpailuttaa itse tai kaupunki kilpailuttaa lähialueensa liikenteen. Tulevaa liikennöitsijät odottavat mielenkiinnolla.
– Miten homma sitten menee, jos liikennettä on maakunnan rajojen yli ja maakunnissa onkin erilaiset mallit käytössä, Kivelä pohtii.
Vastauksia ei vielä ole, ja epäselvä tulevaisuus jollain tavalla huolestuttaa Kivelää. Hän lohduttautuu sillä, että kaikki liikennöitsijät ovat samassa asemassa.
– Tämä on tätä päivää. Ei auta jäädä haikailemaan, vaan sopeutua. Muutoksiin täytyy olla valmis, hän toteaa tyynesti.
Konserniin kuuluvat Oulaisten Liikenne Oy:n lisäksi Karhun Liikenne Oy, Käkelän Liikenne, J. E. Klemetti Oy, Kamusen Liikenne Oy ja K. Hollanti Oy. Kaikki ovat vanhoja yrityksiä, vanhimmat yli 80-vuotiaita.
– Osalla on sota-ajatkin välissä. Jos ne on selvitty, niin kai tästäkin selvitään, Kivelä luottaa.