Lotan jat­ko­so­ta kent­tä­sai­raa­las­sa

Kenttäsairaalan arkeen kuuluivat pommitukset ja rikki ammutut pojat. Sairaalalotalla piti olla hyvät hermot ja vahvat lihakset.

Hyvä huumorintaju auttoi Kerttu Sirviön läpi sodan kauheuksien. Edelleen Sirviö osaa löytää elämän huvittavat puolet. ”Enkö ole aika otus”, hän nauraa itselleen.
Hyvä huumorintaju auttoi Kerttu Sirviön läpi sodan kauheuksien. Edelleen Sirviö osaa löytää elämän huvittavat puolet. ”Enkö ole aika otus”, hän nauraa itselleen.
Kuva: Kirsi Junttila

Siikajoki/Ruukki Kenttäsairaalan elämä ehti tulla tutuksi nuorelle luohualaiselle Kerttu Sirviölle (os. Lukinmaa).

Jo talvisodassa pikkulottana toiminut Sirviö ilmoittautui palvelukseen jatkosodan syttyessä, vaikka ei ollut vielä 19 vuotta täyttänyt.

– Mistä minä sen vastuuntunnon sain? No lottavala velvoitti, nyt 92-vuotias Sirviö muistelee.

Lotan sotataival alkoi Pudasjärveltä, jossa hänen sijoituspaikakseen tuli 12. kenttäsairaala B. Koko jatkosodan ajan Sirviö oli saman kenttäsairaalan mukana, joka toimi rintaman läheisyydessä muun muassa Kiimasvaaralla, Kananaisissa, Sohjamaalla, Saravaarassa, Juntusrannassa, Porajärvellä ja Suojärvellä.

– Oli se kuule reissaamista, Sirviö hymähtää.

– Nyt ymmärrän, että ne opettivat meitä. Aina piti olla lähtövalmiina, kun tuli sellainen tilanne, hän toteaa.

Lue lisää 12.3. Siikajokilaaksosta

Ilmoita asiavirheestä