Pyhännän kauimmaiselta kaakkoislaidalta löytyy maastoalue, jonne päästäkseen on nähtävä hiukan vaivaa. Automatkaa kertyy Kajaanintieltä reilu kymmenen kilometriä eikä ihmisasutusta ole lähimaillakaan. Elämää ei täältä silti puutu: linnut sirkuttavat kilpaa keskenään, jossain kauempana kukkuu käki ja maassa makaa komea kasa hirven jätöksiä.
– Täällä liikkuu hirviä. Susista ja karhustakin on talvisin selvät merkit. Itse en ole kuitenkaan suurpetoja täällä päässyt näkemään, toteaa Metsähallituksella avustavana metsurina työskentelevä Keijo Mahosenaho.
Reitti Ison Pajusuon reunalle kulkee vanhan metsän suojelualueen sekä sitä ympäröivän hakkuualueen lomitse. Hetki maastoon jalkautumisen jälkeen eteen tulee räme, joka kehystää laajaa aapasuota. Tästä alkaa näkymä, jonka Suomen luonnonsuojeluliitto valitsi yhdeksi Suomen 100 luontohelmeksi. Valinnalla juhlistetaan 100-vuotiasta Suomea nostamalla esiin 100 otosta kauniista kotimaisesta luonnosta.
– Oli se vähän yllätys, että täältä päin luontohelmi valittiin. Valinta on paikallaan, ja varmasti tämä kaikki kriteerit täyttää, Mahosenaho suolle tähyillessään.
Mahosenaho tarpoo eteenpäin korkeavartisissa saappaissaan. Tiheimmän rämeen jälkeen maa käy kosteammaksi ja suo alkaa upottaa. Puisien saarekkeiden ja siellä täällä töröttävien kelopuiden katkomaa aavaa näyttää riittävän silmän kantamattomiin. Suo kattaa kaikkiaan 585 hehtaarin kokoisen alan, josta suurin osa on Pyhännän alueella. Osa suosta jää Kajaanin puolelle.
Lue lisää 22.6. lehdestä: montako uhanalaista suolajia Isolla Pajusuolla on?