Kestilän vankilalla on ollut syksyn ajan mahdollisuus opiskella taiteen tekemistä kuvataiteilijan ohjauksessa. Ennen opiskelijoiden kurssitilaan tuloa Nurjapuoli ry:n vankilataidetoiminnan vastaava ohjaaja, yhdistyksen puheenjohtaja Karoliina Huuskonen esittelee iltaryhmän aikaansaannoksia. Ryhmä on ollut hyvin tuottelias. Taiteen tekemisen innostus on tarttunut 46-paikkaisessa vankilassa niin, että monet ovat halunneet päästä osalliseksi taiteen tekemisen ilosta.
Ryhmään tulleilta ei ole edellytetty aiempaa harrastuneisuutta. Tärkeintä on ollut kiinnostus taiteen tekemistä kohtaan sekä halua ja rohkeutta tulla mukaan vapaaehtoiseen toimintaan. Eri tekniikoita kokeillen on lähdetty ennakkoluulottomasti etsimään omaa tapaa tehdä. Tavoitteena on kokea oivaltamisen ja luomisen iloa pop up-tyyppisesti taidetta tehden.
– Tähän mennessä kaikille on löydetty oma tapa työskennellä.
Pääosa töistä on tehty piirtäen, maalaten tai sekatekniikoin. Isossa luokkatilassa näytteille asettamista odottaa kuvataideryhmässä syksyn aikana valmistunut kuuden taulun sarja joka jää pysyvästi esille vankilan hallintotiloihin. Huuskonen hoksauttaa, ettei ole lainkaan itsestään selvää, että vangit haluavat tehdä jotain vankilalle, saatikka, että he pystyvät keskenään yhteistyöhön niin, että yhteisymmärrys yhteisestä teoksesta syntyy.
Yhteistaideteos koostuu kuudesta erillisestä taulusta, joiden aihepiirin jokainen on saanut miettiä itse. Ensimmäisenä iltaopiskelijoiden ryhmästä luokkaan saapuva P. K. Turunen on maalannut yhteisteokseen koivumetsämaiseman. Turunen ilmoittautui ryhmään mukaan heti elokuisen aloitusinfon jälkeen.
– Tämä on antanut todella paljon. On tehty yhteistyötä ja koettu iloa yhdessä tekemisestä kuvaile Turunen ja hoksauttaa, että kiitokset ansaitsee ohjaajan lisäksi myös taho joka on mahdollistanut kurssin järjestämisen.
Kurssilla hän on oppinut uusia tekniikoita ja tekemään myös poikkitaiteellisia töitä. Mies on kirjoittanut kauniilla käsialalla runon, käyttänyt tekstissä välillä eri värejä ja korvannut sydän-sanat sydämin. Runosta on syntynyt kaunis taulu, kun teksti on saanut ympärilleen itse tehdyt kehykset.
Marko vahvistaa P.K:n mietteet siitä, että kurssille osallistuminen on vaatinut monilta rohkeutta. Ennen kuin ensimmäistäkään piirtoa on saanut paperille tai kankaalle, on voitu istua monta Karoliinan ohjaushetkeä saamatta aikaiseksi mitään. Marko on löytänyt oman tyylinsä. Hän esittelee eri tekniikoin tekemiään töitä. Myös häneltä on teos yhteiskokoelmassa.
– Tämä on ollut loistavaa ajankulua. Ei voi sanoa, että tämä olisi terapiaa, mutta jotain sinne päin. Ilman noin loistavaa ohjaajaa kuin Karoliina, ei olis tullut täällä käytyä, tuumaa Marko ja saa osakseen samaa mieltä olevia nyökyttelyjä kurssikavereilta.
Pieniä tauluja syntyy sarjatyönä Mirva Paanasen tekemänä. Lyijykynällä pienestä pitäen piirtäneelle naiselle pensseliin tarttuminen oli vaikeaa. Mirva kokee yhä, ettei hän osaa maalata, mutta tahto oppia on kova.
– Uskon, että tulen tätä harrastusta jatkamaan. Aina oppii uuttaa, hän vakuuttaa.
Pasi Ahlholm sanoo viettäneensä tunneilla aikaa, kun ei alkuun keksinyt mitä tekisi, mutta viimein ensimmäinen työ on valmis.
Nuorukaisen silmät sädehtivät, kun hän esittelee värikylläisiä maalauksia. Viimeksi lapsena maalannut mies on löytänyt uudelleen taiteen pariin. Aihepiirit kumpuavat tarujen maailmasta ja historiasta.
Luokkaan saapuu intoa puhkuen mies joka vitsailee tekevänsä tilaustöitä. Perhe on jo ikuistettu muotokuviksi. Puutöillä on syntynyt kotiin uusia huonekaluja. Nyt iltakurssilla työn alla on taulu erähenkisestä kortista. Mietittävä on, kuinka saada ikuistetuksi oikeat värisävyt. Kunhan vapaus koittaa mies aikoo hakeutua kotikuntansa kuvataidepiiriin päästäkseen jatkamaan uutta harrastusta.
Jani Heikkilä esittelee isoa taulua, jossa on päällekkäin seitsemän eri maalausta.
– Tämä on ikuisuusprojekti. Aikani kuluksi olen eri tekniikoita kokeillut. Tämä on mukavaa touhua.
Nurjapuoli ry voitti Rikosseuraamuslaitoksen järjestämän valtakunnallisen kilpailutuksen kuvataidetoiminnan vankiloissa järjestämisestä. Hanke alkoi viime vuonna ja jatkuu vuoteen 2020.
Vankilan henkilökunta on seurannut ilolla, kuinka Karoliina Huuskonen on saanut porukat innostumaan kurssista niin, että viikko viikon jälkeen osanottajamäärä on kasvanut.
– On ollut ilo seurata, kuinka vangit ovat innostuneet taiteen tekemisestä. Taideprojektilla on ollut selkeästi kuntouttava vaikutus, iloitsee rikosseuraamusesimies Anne Mäkinen.
Kestilän vankilan toiminnasta kiinnostuneilla on lauantaina mahdollisuus kurkistaa vankilamiljööseen, kun avovankilan ovet ovat avoinna vierailijoille aamupäivästä iltapäivään.
Rikosseuraamusesimies Anne Mäkisen tiedossa ei ole, onko Kestilän vankilassa järjestetty aiemmin vastaavaa tapahtumapäivää. Idea päivän järjestämisestä syntyi useiden asioiden innoittamana. Ylitornion vankilalla vuosi sitten elokuussa järjestetty vastaava tapahtuma sai myönteisen vastaanoton.
– Oltiin mukana omalla toripöydällä Perttulin-päivillä ja todettiin, että ihmisillä on halukkuutta tietää enemmän vankilan toiminnasta.
Sopiva ajankohta tapahtumalle tuli luontojaan, kun yleisölle halutaan esitellä taideprojektissa syntyneitä töitä. He jotka eivät pääse tutustumaan näyttelytöihin avoimien ovien päivään, voivat nähdä ainakin osan teoksista joulukuussa Kestilän kirjastossa järjestettävässä näyttelyssä.
– Ajattelin, että pidetään avoimet ovet, jotta paikalliset saisivat selkeän käsityksen, mitä vankilassa tehdään. Työmme tarkoitus on kuntouttaa ja ehkäistä uusinta rikollisuutta.
Mäkinen paljastaa, että vankila alueelle järjestettävällä ohjatulla kierroksella on oppaana vankilassa sen avaamisesta 1991 lähtien vartijana työskennellyt.
– Joka alueelle ei voida vierailijoita päästää. Vangeilla pitää olla oikeus yksityisyyteen. Kerrotaan koulutuksesta ja ohjaajien työstä sekä vastaillaan yleisön esittämiin kysymyksiin.
Avoimien ovien päivään saapuville on piha-alueella opasteet ja alueelle opastavia henkilöitä. Vierailijoille annettavia ohjeita on noudatettava muun muassa niin, että omin päin ei voi tiloihin tutustua, vaan on kuljettava ryhmän mukana.
– Tämä on kokeilu, jos tämä menee hyvin ja ihmisillä on kiinnostusta niin, miksei voitaisi järjestää vastaavaa toistekin. Meille on tärkeää hyvien suhteiden luominen kyläläisiin.
Mäkinen toivoo, että myös lapsiperheet lähtisivät liikkeelle.
– Perttuleilla nähtiin, kuinka kiinnostuneita lapset ovat toiminnastamme. Mielellään heidänkin kysymyksiin vastaillaan.