”On tämä ihmeellistä. Minä olen nuori, mutta kaverit ympärillä vanhenevat”, tuumasi hyvä ystäväni lauantaina Tampereella tämän 50-vuotisjuhlassa. Mies on kieltämättä hyvin säilynyt ja viisikymppiseksi nuorekas sälli ja tottakin se puhui. Olemme jokainen taas hitusen vanhempia. Kello käy, vuodet vierivät ja naama täyttyy potkukelkan jäljistä.
Lauantain juhlat olivat osaltani neljännet kaverisyntymäpäivät, joiden sankari täytti 50 vuotta. Ei ole kauan, kun kavereiden kanssa juhlittiin kolmekymppisiä, mutta nyt tasavuotispäivät ovat ihan muuta. Aika rientää sellaista kyytiä, että oma vuoro tulee ihan kohta. Hittovie, viisikymppisistähän tehdään jo synttärijuttuja sanomalehtiin! Itsekin olen kirjoittanut niitä kymmeniä ja vielä 15 vuotta sitten ruukasi huvittaa, kun puoli vuosisataa täyttävä uskotteli, että ”ikä on vain numero”.
Onhan se paljon muutakin, mutta mitä? Vuodet tuovat viisautta. Nykyisin on tilanteita joissa mieli tekisi sanoa, mutta osaan olla hiljaa. Kolmekymppisenä maltti ei aina riittänyt kaksikymppisestä puhumattakaan. 42-vuotiaana hiukset ovat harvemmat kuin 22-vuotiaana ja vyötärölle on helpompi kerätä kiloja kuin saada niitä pois. Tässä lienee se suurin muutos. Läski todella tarttuu. Se on kuin tervaerkkaa tai jesaria. Kiinni on ja pysyy.
Joku rääväsuu on keksinyt sellaisenkin muutoksen, että nuorena unet ovat märkiä ja pierut kuivia, ja vanhana päinvastoin. Jokainen miettiköön kohdallaan pitääkö paikkaansa. Itse en muista viime viikoilta montaakaan unta, joten väite on ainakin puoleksi valetta.
Iästä on puhuttu viime aikoina myös politiikassa. Pääministeri on nuori, valtiovarainministeri vielä nuorempi ja se on kuulemma kamalaa. Ainakin sosiaalisessa mediassa saa jatkuvasti lukea siitä, kuinka keski-ikäiset miehet eivät kestä sitä, että maan hallituksen painavimpia ministerinsalkkuja kantavat nuoret naiset.
Pidän väitettä erikoisena, sillä en ole tavannut vielä ainuttakaan sellaista miestä. Varmaan heitäkin on, mutta asian toistuva yleistäminen on typerää ja se siirtää keskustelun pois oleellisesta.
Oli ministeri sitten mies tai nainen, nuori tai varttunut, hänelle pitää antaa reilu mahdollisuus ja tasapuolinen kohtelu. Ja tässä kohtaa paino sanalla tasapuolinen. Nuorta ministeriä pitää voida arvioida, kritisoida ja haastaa ihan samalla tavalla kuin vanhempaa, mutta pahoin pelkään, että kun kritiikin aihetta tulee, keskustelu tulee siirtymään asian viereen.
Ja pakkohan tässä on myöntää sekin, että ajatus 34-vuotiaasta pääministeristä nostattaa ihon kananlihalle.
Se ei johdu Sanna Marinista, vaan siitä, että tähän saakka pääministerit ovat olleet minua vanhempia. Jos pääministeri on yhtäkkiä kahdeksan vuotta minua nuorempi, ei voi välttyä ajatukselta, että oma parasta ennen -päivä on jo kulman takana ellei peräti mennyt.