Valtava kivikasa Säärenperän tien varrella kertoo elämäntyöstä, jonka 90 vuotta täyttävä Pentti Kukkohovi on yhdessä vaimonsa Annikin kanssa tehnyt. Kiviä on yhdessä kasassa noin 4 000 kuutiometriä ja suurimman osan ovat Pentti ja Annikki keränneet. Toinen, pienempi kasa on peltojen keskellä.
– On sitä tätä kivitavaraa kasaantunut, Kukkohovi sanoo pilke silmäkulmassa.
Kivitavaran karttuminen alkoi keväällä 1959, jolloin Kukkohovi perheineen tuli Karinkannan Säärenperälle. He olivat ostaneet valtiolta rappiotilan, jossa oli peltoa 15 hehtaaria ja jonka metsät oli hakkuukiellossa.
– Osa maista oli ollut 16 vuotta viljelemättä, mutta vielä ojat kasvoi hyvin pajukkoa, Kukkohovi hymähtää.
Mukana tuli kaksi lehmää ja tekevät käsiparit. Isäntä alkoi heti raivata peltoa ja kerätä kiviä emännän kanssa. Niitä oli jo melkoinen läjä, kun pariskunta muutaman vuoden kulutta lähti Kuopion maatalousnäyttelyyn.
– Mentiin ostamaan kivikarhu. Siihen asti Annikki oli karhuna, Kukkohovi naurahtaa.
Entinen rappiotila on nyt Siikajoen suurimpia maatiloja. Maa on viljavaa, eikä Kukkohovin mukaan missään kasva niin hyvää ruista kuin merenrantamailla. Muutkin viljat viihtyvät, samoin peruna.
Perunaa oli aikomus myydä Vihannin perunatehtaalle, mutta toisin kävi. Tehtaalla oli sopimus hukassa ja sisään otettiin vain yksi kuorma.
– Se johtaja opetti minut viljelemään maata, kuittaa Kukkohovi perunatarinan.
Tilalle kylvettiin viljaa. Ohra menestyi mainiosti ja tuotti hyvät sadot myös katovuonna. Ohraa käytiin ostamassa Kukkohovien kotoa, ja eräs ostaja houkutteli isäntää lähtemään jauhokaupoille Posiolle ja Kuusamoon.
– Ohraa oli melkein 200 000 kiloa. Jauhatin ne Pyhäjoella ja kävin jauhokaupoilla Liikasenvaarassa ja Lokalla asti. Se opetti myymään jauhoja, Kukkohovi naurahtaa.
Auton lastina oli myös omia vehnäjauhoja ja kaurahiutaleita. Myyntireissuilla Kukkohovi kulki yli 10 vuotta ja lopetti vasta vuosituhannen vaihteessa.
Eikä tässä vielä kaikki työ. Lisäksi Kukkohovilla oli poikiensa kanssa maanrakennusyritys.
– Oon ollut monilla keeseillä elämässä, mies toteaa.
Metsästys on Kukkohoville kuin toinen luonto. Ensimmäisen hanhensa hän pudotti 12-vuotiaana ja harjaantui vuosien myötä erittäin tarkkasilmäiseksi ampujaksi.
– Olin nuorempana melkoinen tussarimies, hän sanoo.
Saaliiksi on Kukkohovi saanut kaikkea riistaa aina oravasta lähtien. Kerranpa orava piti ampua niin, ettei nahka mene pilalle. Eikä mennyt, vain kuonoon tuli reikä. Kettumetsällä kaveri ihmetteli, miksei Kukkohovi ampunut kahta kertaa. Ei tullut useampaa kettua, oli tämä vastannut.
Kun hirvilupia ryhdyttiin jakamaan, Lumijoellakin lähdettiin jahtiin. Yhtään ei kaatunut ennen kuin hirvi osui Kukkohovin aseen ulottuville.
– Ammuin Lumijoen ensimmäisen luvalla annetun hirven, hän kertoo.
Eräänä syksynä päiväsaalis oli 11 metsoa. Parvessa niitä oli jopa 60, olivat Kukkohovin mukaan lähteneet Venäjältä savua pakoon.
Kalastuskin on rakas harrastus, mutta siinä on monta kertaa ollut vähällä käydä köpelösti. Erään kerran Kukkohovi lähti verkoille pakettiautolla kahden poikansa kanssa. Jää petti ja pojat ehtivät hypätä ulos, mutta isä meni pohjaan asti.
– Kerkesin ajatella, että nyt taisi mennä lusikanreijästä jotakin, hän kertoo.
Pään päälle kertyi metritolkulla vettä ja Kukkohovi istui kopissa kunnes se oli täynnä vettä. Sitten oven sai auki ja paine pullautti miehen pintaan.
– Kyllä kait pojat katto avennolla, hän tuumii.
Kerran Kukkohovi kalareissullaan hämmästyi: kelkka katosi takamuksen alta.
– Pyörin kovalle jäälle, riisuin alasti ja kiersin vaatteet kuiviksi, hän kertoo.
Sitten Kukkohovi käveli kotiin ja meni navetalle Annikki-vaimon luo. Tämä ihmetteli että miten sinä nyt jo tulit. Vastaus oli: ”No minä tulin, mutta moni poika ei olisi tullut”.
Eräsuksienkin kanssa Kukkohovi on avantoon pudonnut. Sukset jäivät, mutta mies pääsi ylös ja toi kotiin 16 taimenta.
Pentti Kukkohovi
Syntynyt 17.3.1928 Lumijoen Tiironperällä.
Maanviljelijä
Perheessä vaimo Annikki, 10 lasta, 26 lastenlasta ja 25 lastenlastenlasta.
Viettää syntymäpäiväjuhliaan perhepiirissä.