Siikajoki Irlanninsusikoirat Iitu, Liisa sekä Hannes nautiskelevat auringosta ja antavat tuulen hulmuutella harmaata turkkiaan. Näiden maailman korkeimpaan koirarotuun lukeutuvien yksilöiden elehdinnästä välittyy tietynlainen arvokkuus. Nyt koirat käyskentelevät kiireettömästi, mutta viime lauantaina kolmikko nähtiin vähän eri elementissä. Koirat juoksivat menestyksekkäästi Helsingissä järjestetyissä vinttikoirien maastojuoksun Euroopan mestaruuskilpailuissa: Iitu juoksi kultaa, Hannes hopeaa ja Liisan vauhti ylsi kuudennelle sijalle.
Vinttikoirien maastojuoksun EM-kilpailun pitäminen Suomessa on jo itsessään harvinaista, mutta vielä harvinaisempaa on suomalaisten koirien pärjääminen kisoissa.
Koirien menestys tuli pienoisena yllätyksenä jopa omistajille itselleen. Kolmivuotias Iitu, eli viralliselta nimeltään Quick dreams can´t let you go, aloitti kisaharrastuksen Tuomiojalla asuvan omistajansa Pauliina Parttimaan kanssa viime kesänä. Ensimmäisen kisakesän jälkeen koira on ennättänyt pyöräyttää yhdeksän pentua, ja talvi mennä vilahti lepokautta vietellessä. Vuodenvaihteen jälkeen Iitu alkoi omistajansa johdolla treenailla kesää varten.
Vaikka Parttimaa tiesi koiransa sammumattomasta juoksuvietistä, pääsi EM-kulta yllättämään. Kisahistoriaa kun on kertynyt vasta kuudesta eri kisasta.
– Mitali oli toiveissa, mutta kultaa en osannut odottaa, Parttimaa toteaa.
Hanneksen, eli Debitus Leatus Legendan, ja Liisan, eli Debitus Leatus Leaenan, omistajalla Maria-Susanna Nampajärvellä on takanaan hiukan pitempi kisahistoria. Irlanninsusikoiria kotonaan Siikajoenkylällä kasvattava nainen osallistui ensimmäisiin maastokisoihin jo vuonna 2010. Samaa koirarotua hänellä on ollut jo viimeiset 15 vuotta.
– Parhaimmillaan niitä on ollut 10, mutta nyt 7. Jonkinlainen sisäänajo on rotuun siis tullut, Nampajärvi naurahtaa.
Hiukan päälle parin vuoden ikäisten Hanneksen ja Liisan saavuttama kisamenetys oli tästä huolimatta jotain, mitä hän ei osannut odottaa.
– Hannes edusti ainoana uroksena Suomea. Nämä koirat ovat vasta uransa alussa, ja ne ovat omia kasvatteja toisessa polvessa. En voi olla muuta kuin ylpeä, Nampajärvi hymyilee.
Lue aiheesta lisää 11.6. Siikajokilaaksosta.
