Kevät on maatalousteknologian tutkijalle kiireistä aikaa. Timo Lötjösen kiireet eivät kuitenkaan jää työpaikalle Ruukin tutkimusasemalle, sillä kotona Kestilässä odottavat vielä omat pellot. Timo pyörittää yhdessä Leena-vaimon kanssa maatilaa ja Pihkalan ratsastuskoulua.
– Vaimo huolehtii tuosta ratsukoulun puolesta ja minä hoidan sitten peltohommat, jonne onneksi saan urakointiapua myös naapureilta. Totta kai kotonakin autellaan puolin ja toisin, Timo hymyilee.
Pariskunnan yhteistyö selvästi toimii, sillä loppukesästä juhlitaan jo 20. hääpäivää.
Juuri rakkaus sai miehen aikoinaan muuttamaan Kestilään. Lukion ja armeijan jälkeen maatilan kasvatti hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan maatalousteknologiaa.
– Minua on aina kiinnostanut, miten teknologiaa voidaan hyödyntää ihmisten ja ympäristön hyväksi, Timo kertoo.
Valmistumisen jälkeen ensimmäinen pidempi työpaikka löytyikin Vihdistä maatalousteknologian tutkimuslaitokselta.
– Vaimon veri veti kuitenkin kotitilalle Kestilään. Kun vuonna 2004 kävi mahdolliseksi siirtää tutkijan työt Ruukkiin, niin päätettiin muuttaa, Timo muistelee.
Aakeet laakeet, karumpi luonto ja lyhyet talvipäivät ovat vaatineet totuttelua, mutta pois muutto ei ole haaveissa.
– Kyllä tänne on asetuttu. Appivanhemmista on ollut suuresti apua varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä, Timo kiittelee.
Kestilästä työpaikalle Ruukkiin on 70 kilometriä, minkä vuoksi päivät venyvät joskus kevätkiireissä pitkiksi. Lisäksi Timolla on toimisto Oulun yliopiston kampusalueella, jonne matkaa kertyy vielä enemmän. Onneksi työnantaja tarjoaa etätyömahdollisuuden.
–Siikalatvan valokuitu mahdollistaa sujuvat videoneuvottelut kotoa käsinkin, mies kehaisee.
Timo tunnustaa viihtyvänsä monipuolisessa työssään. Tutkimustyön ja toimistohommien vastapainoksi on riittävästi käytännön hommaa. Vaikka jatko-opinnot ovat joskus käyneet mielessä, niin toistaiseksi tohtorintutkinto ei ole ajankohtainen. Edessä on Lötjösen perheen pyörittämän ratsastuskoulun sekä samalla tontilla toimivan Maalaiskartano Pihkalan vilkkain sesonki täyteen myytyjen kesäleirien parissa.
–Heinäkuun pyrin pitämään lomaa palkkatyöstä, mutta ei meillä kesällä paljon lomailla. Juhannuksen jälkeen yritetään ehtiä hengähtää viikon verran, Timo nauraa.
Kaiken kiireen keskellä harrastuksillekin löytyy aikaa. Talvella kutsuvat hiihtoladut, mutta kesällä liikutaan vauhdikkaammin vasta hankitulla kilpapyörällä tai appiukon kanssa yhteisellä moottoripyörällä. Liikuntapainotteiset harrastukset ovat terveyttä arvostavalle miehelle tärkeitä.
– Terveys ja perhe, ne ovat totta kai tärkeintä. Töistäkin on aina selvitty. Harvoin mikään työ pilalle menee, vaikka sitä vähän lykkääkin, Timo toteaa hymyillen.
