Kesäkuussa pääministeri Juha Sipilä sekä maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä kutsuivat vuorineuvos Reijo Karhisen selvittelemään, miten maatalouden kannattavuutta voisi parantaa. Selvitystyö valmistuu vuoden loppuun mennessä.
Tuottajien näkökulmasta asia on selvä ja yksinkertainen: Tuotteille pitäisi saada kunnon hinta.
– Tukipolitiikka mahdollistaa sen, että EU:n ja maailmanlaajuisessa kilpailussa täällä voi tuotantoa olla, mutta viljelijä haluaa saada rahan tuottamalla. Ei tukien muodossa, toteaa MTK Ruukin puheenjohtaja, viljelijä Ville Junnila.
Vaikka ruuan hinta kaupassa nousee, ei se heruta tuottajan tilipussia. Ongelma on, että elintarvikekauppa Suomessa on kahden kauppaketjun käsissä. Kaupan valta on suuri ja se kerää voitot.
Rahan liike on sama, vaikka tuottajahinta nousisikin. Yleensä saman tien nousevat tarvikkeiden hinnat, joten viljelijälle ei jää yhtään enempää käteen.
– Suomessa on maataloustuotannolle maailman tiukimmat kriteerit ja niitä valvotaan hyvin, tiukemmin kuin EU vaatisikaan. Koska täällä tuotetaan laadukasta, puhdasta ruokaa, pitäisi tuottajan saada sille kunnon hinta, Junnila tähdentää.
Tilan talous menee miinukselle, kun viljelijä uupuu. Jaksamista eivät kuitenkaan tue viime vuosien aikana muuttuneet lait ja tukiehdot.
– On vähän sellainen fiilis, että lomituspuoli on ajettu tiukemmalle. Sijaista on vaikea saada, sanoo lihantuottaja Helena Kukkonen.
Lomitusehdot ovat tiukentuneet muutama vuosi sitten. Lomittajaa ei enää myönnetä kasvinviljelytilalle ja karjatilallekin vain eläinten hoitoon. Jos tuottaja sairastuu kesken rehunteon, on pellolle palkattava tekijä.
– Lomittajat kyllä itse tekisivät, he ymmärtävät viljelijän työtä. Mutta he eivät saa, maidontuottaja Tauno Paakkari sanoo.
Maatatilojen luopumistukijärjestelmä loppuu vuoden vaihteessa. Vielä tänä vuonna 60-vuotias viljelijä voi tukea hakea, ei enää ensi vuonna.
– Tilalle pitäisi saada uusi järjestelmä, että nuoret pääsisi aloittamaan, Kukkonen toivoo.
– Jos viljelijä pääsee 65-vuotiaana eläkkeelle, on mahdollinen jatkaja jo nelikymppinen. Silloin on kynnys lähteä jatkamaan. Lisäksi tila on ehkä ehtinyt rapistua, jos se on ollut vaikkapa 15 vuotta kehittämättä. Siitä on huono jatkaa, Junnila pohtii.
Luopumista eivät tue tukiehdotkaan, sillä tuen saajan yläikäraja on poistettu. Maataloustukea voi saada vaikka 100-vuotias.
Viranomaisten toiminta voisi olla viljelijää kannattelevaa. Uupuneelle tarkastajan asettamat sanktiot voivat olla viimeinen pisara.
– Ongelmatilanteissa lähtökohta voisi olla neuvonnallinen, eikä mentäisi sanktiot edellä. Annettaisiin mahdollisuus korjata tilanne eikä päättää tukien takaisinperinnästä ja muista sanktioista, Junnila ehdottaa.
Maatilat koko ajan vähenevät, joten viljelijäkollega ja naapuriapu voi olla kaukana. Kukaan ei ehkä huomaa ajoissa viljelijän uupumista. Tähän apua pyrkii tuomaan MTK ja sen paikallisyhdistykset.
– Järjestöllä on tärkeä tehtävä luoda yhteisöllistä tunnelmaa, että olisi muutakin elämää kuin työ, Junnila korostaa.