Omavarainen ruuantuotanto on noussut koronaepidemian aikana arvoon arvaamattomaan. Suomessa ruuan omavaraisuusaste on 80 prosenttia, kun se esimerkiksi Ruotsissa on vain 30 prosenttia. Ruotsin maatilat ovat enimmäkseen Tukholman eteläpuolella ja elintarviketeollisuutta on vähän.
Henkseleiden läpsyttelyyn ei silti ole varaa. Tilanne voi muuttua, jos THL:n keskivertoennusteen mukaan 40 prosenttia suomalaisista sairastuu. Silloin virukselta ei välty elintarviketeollisuus eivätkä tuottajatkaan. Mutta eläimet on kuitenkin hoidettava ja tehtävä kevättyöt.
– Suuri pelko on, että tauti laajenee ja tilat joutuvat ongelmiin työvoimareservin kanssa. Monella tilalla asuu riskiryhmään kuuluvia henkilöitä ja pelätään, ettei lomituksen resurssit riitä. Aika huonosti on reservissä tekijöitä, jos tilalle tulee korona ja ei päästä pellolle, MTK Pohjois-Suomen toiminnanjohtaja Matti Tyhtilä huolehtii ja kannustaa viljelijöitä pitämään itsestään huolta ja puhaltamaan yhteen hiileen.
Esimerkillisesti tilanteeseen varaudutaan hänen mukaansa Kuusamossa, jossa yrittäjät ovat miettineet ristiin, miten auttavat sairastuvia viljelijöitä. Kauppojen henkilökunnastakin on selvitetty, kuka osaa ajaa traktoria.
Haavoittuvimpia ovat nyt ne tilat, jotka tarvitsevat kausityövoimaa. Tänä vuonna ei mansikanpoimijoita eikä muuta kiireapua ole tulossa.
– Heitä tulee paljon muista maista ja nyt he eivät pääsekään. Miten tilanne ratkaistaan, kun poimintaa ei ole koneellistettu, hän pohtii.
Ruuasta tuskin tulee pulaa, mutta jotain tavaraa ei ehkä ole tarjolla, Tyhtilä varoittaa. Jos poimijoita ei ole, jäävät mansikat pellolle sekä tomaatit ja kurkut kasvihuoneisiin. Se tuntuu yrittäjän kukkarossa.
– En usko, että korona ajaa tiloja konkurssiin. Jos pysytään terveinä, on varasuunnitelma ja hätäapua saatavilla, niin tuskin tauti vie vaikeuksiin, Tyhtilä luottaa.
Monien tilojen kassatilanne on jo ennestään heikko, eikä silloin ole mahdollisuutta varautua ostamalla vaikkapa vuoden rehuja varastoon. Maatiloille ollaan Tyhtilän tietojen valmistelemassa valtiontakausta, jonka turvin voi ottaa luottoa.
Valtio on havahtunut myös maatilayritysten työvoimapulaan. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan luonnonvara-alojen opiskelijat ovat apuna yrittäjän sairastuessa. Työntekijöitä voi etsiä töitäsuomesta.fi -palvelun kautta.
Kuluttajankin kannalta kriittinen piste on tavaran liikkuvuus, muistuttaa Tyhtilä.
– Tavara ei ole kaupoissa, vaan renkaitten päällä.
Jos logistiikka pettää, tulee ongelmia ketjun joka lenkkiin. Ruoka pitää saada kauppoihin, raaka-aineet elintarviketehtaisiin sekä rehut, lannoitteet ja polttoaineet maatiloille.
– Karjatilallisten kannattaa ottaa huomioon rehujen tarve, jos kuljetukset huononee, Tyhtilä vinkkaa.
Iso riski piilee varaosien saamisessa, joista suuri osa tulee Euroopasta. Kun kone menee rikki, pysähtyvät kevättyöt tai rehunteko siihen paikkaan. Ennen varaosa tuli päivässä, nyt toimitukset saattavat viivästyä.
Synkkyyteen ei ole koronan vuoksi ole syytä vaipua. Kotimaista ruokaa riittää kaikille kriisiaikanakin, Tyhtilä muistuttaa. Ja tiloilla jo potkitaan kylvökoneen renkaita.
– Viljelijöillä on jo kevätasiat mielessä, ei olla lamaannuttu. Tästäkin päästään yli, hän rohkaisee.
Jos jotain hyvää koronasta voi keksiä, niin ainakin se, että viimeistään nyt tulevat sähköiset järjestelmät kaikille tutuiksi. Opitaan uutta vuorovaikutusta ja kustannustehokkaan tekniikan käyttöä.
– Ei tarvitse pelätä miltä tukka näyttää tietokoneen kamerassa, Tyhtilä naurahtaa.
Koronavirusta vastaan varaudutaan ruukkilaisella Mauri, Paula ja Eino Sammalkankaan maitotilalla yksinkertaisella, mutta tehokkaalla tavalla: Vierailut on pantu jäihin joka suuntaan. Eli pysytään kotona eikä oteta vieraita vastaan.
– Meillä on aika iso porukka, joka osallistuu navettatöihin. Ei tarvita lomituspalvelua, Mauri Sammalkangas toteaa.
Silti tilalla pidetään sormia ristissä, etteivät kaikki sairastuisi yhtäaikaa. Jos tauti iskee, niin sitten toivotaan lieviä oireita.
– Samahan se on, sairastaako traktorissa vai kiikkutuolissa, Sammalkangas hymähtää.
Tällä hetkellä liikkumista varsinkin talosta toiseen tulisi välttää, ja siksi isäntää kummastuttaa ProAgrian toiminta. Viime viikolla maitotilaneuvoja oli sopinut tilakäynnin, mutta Sammalkangas aikoi ilmoittaa, ettei nyt vastaanottoa ole.
Yksi asia Sammalkangasta hieman huolettaa. Mitäs sitten, jos rehurekat ja maitoautot eivät kuljekaan. Maitoauton käyntivälin piteneminen olisi jo lähestulkoon katastrofi, koska tilatankkia ei voi täyttää kukkurilleen.
Karjanrehua ei ole ostettu varastoon, ja siiloon mahtuukin vain yhden kuukauden annos kerrallaan.
– Varastoa on vaikea toteuttaa, kun spiraali vie rehua. Lannoitteista osa on jo tullut, osa ei, Mauri Sammalkangas toteaa.
Koronaepidemia on nostanut oman maatalouden arvoa ainakin somessa, on Sammalkangas huomannut. Hän uskoo, että kaupunkilaisetkin miettivät oman ruuantuotannon merkitystä.