Piippolan ja Lamun välinen karttanäkymä on kosteiden nevojen ja kuivempien kangasmetsäplänttien täplittämä. Vaihtelua näkymään tuovat kallioista kertovat korkeuskäyrät sekä suojelukohteiden merkinnät.
Niistä laajin on Korkiakallion kupeella valtion mailla sijaitseva Pellikaisenneva, ojittamattomuudessaan Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva harvinaisuus.
Myös siihen rajoittuvasta Limpsiönmäen-Korkiakallion alueesta osa sai suojelustatuksen reilu vuosikymmen sitten, Piippolan kunnan aikana.
Helmen ympäristöpalvelujen puolesta asiaan tuolloin perehtynyt Antero Autio muistelee, että suojelupäätös sai alkusysäyksen alueen louhintaa ja murskausta koskevasta lausunnosta
– Ympäristökeskus suorastaan tyrmäsi ajatuksen siitä, että alueelle myönnettäisiin lupa edellä mainittuun toimintaan.
Tyrmäyksen syy oli viereinen suoharvinaisuus sekä koko alueen maisemallinen arvokkuus. Onneksi tämän ymmärsivät myös päättäjät, jotka hakivat suojelua kunnan omistamalle 27 hehtaarin alalle.
Jo tuolloin Ympäristökeskuksesta ehdotettiin, että siihen sisällytettäisiin saman tien 6 hehtaarin lisäalue. Tähänkin suhtauduttiin myönteisesti, mutta valitettavasti asia hautautui kiireellisempien asioiden sekä kuntaliitoksen alle.
Aihe on nyt nostettu uudestaan esille. Ja entistä isompana.
– On tarkoitus, että suojeltavaa aluetta laajennetaan jopa 20 hehtaaria, että se tulisi kokonaan luonnonsuojelualueeksi, tekninen johtaja Hannu Komu kertoo.
Laajennuksen taustalla piilevät sekä maisemallisuus että osalle alueesta muuan vuosi sitten tehdyt hakkuut. Niiden takia alkuperäinen suojelualue ei enää täyttäisi kaikkia kriteeterejä.
Sen sijaan Ympäristökeskuksen taholta on todettu, että laajennus toisi jo merkittäviä parannuksia Limpsiönkankaan ja Pellikaisennevan muodostamaan suojelualuekokonaisuuteen.
Komun mukaan kunnanhallitus suhtautui asiaan myönteisesti ja esittää ensi viikolla kokoontuvalle valtuustolle suojelualueen perustamista 53 hehtaarin kokonaisuutena.
– On helpompi, kun on koko tila. Aluetta on turha rajata, sillä kunta ei tule saamaan siitä rahallista hyötyä, Komu toteaa.
Siikalatvan Luonto ry:ssäkin toimiva Autio on iloinen asian nykytilasta. Vaikka avohakkuut ovatkin vähentäneet alueen luontoarvoa, ovat sen arvokkaimmat alueet - avokallio ja jyrkänne alusmetsineen sekä luonnontilainen räme kangaskaartoineen säilyneet.
- Avosuon reunarämeet ovat riekon elinympäristöä ja pitkästä aikaa myös teerien pesimäkanta on vahvistumaan päin tämän keväisitä pesälöydöistä päätellen.
Aution mukaan alueella pesii lisäksi viirupöllö ja se kuuluu myös uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi luokitellun ja erityisesti suojeltavan maakotkan saalistusaalueeseen.
Lähimaastossa on taannoin sijainnut useampia tervahautoja. Edelleen juurillaan seisoo 1970-luvulla rauhoitettu, komea vanha petäjä.
Aivan sen vierellä on nähtävästi sijainnut jäänteistä päätellen miilunpolttajan mökki. Perimätiedon mukaan lähistöllä lienee sijainnut myös karjamaja laidunketoineen.
Muutakin erikoisuutta löytyy.
– Täällä on erilainen pienilmasto ympäristöön verrattuna, koska kallio kerää lämpöä päivät ja luovuttaa sen hiljalleen illan ja yön tunteina takaisin.