Toukokuussa tulee täyteen 10 vuotta ruukkilaisen Markku Yrjänän (s. 1953) elämän jännittävimmästä yöstä. Päivällä oli Helsingistä Hyks:istä soitettu, että munuainen odottaa.
– Kysyivät, milloin pääset tulemaan. Sanoin että kun tuon puuron ensin keitän, Markku kertoo.
Mutta sitten tulivat kotityöt ja kevätkiireet mieleen. Joutaako sitä leikkauspöydälle, kun on kylvöt tekemättä ja traktori remontissa, Markku oli kysynyt vaimoltaan Airilta. Tämä vakuutti, että totta kai joudat, kyllä kotona pärjätään.
Kotona Airi valvoi koko yön ja lopulta aamulla Markku itse soitti: Munuainen oli heti lähtenyt toimimaan. Perhe lähti katsomaan dialyysipotilaasta leikkaustoipilaaksi muuttunutta isää.
– Markulla oli aivan eri väri kasvoilla ja hän oli iloinen, Airi kertoo.
Epämääräiset pää- ja selkäkivut olivat alkaneet vaivata Markkua noin kymmenen vuotta aiemmin. Monien tutkimusten jälkeen lopulta 1999 löytyi munuaisten vajaatoiminta. Lääkäri kirjoitti verenpainelääkkeet ja komensi ruokavaliolle.
– Vähän järkytyin, kun Raahessa lyötiin paksu nivaska ruokavalio-ohjeita eteen. Mutta lopulta ei tarvinnutkaan niin paljon rajoittaa, Markku naurahtaa.
Munuaisten toiminta hiipui pikku hiljaa. Kun kokeet osoittivat munuaisten toimivan vain yhdeksänprosenttisesti, aloitettiin dialyysi. Toukokuussa 2009 Markulle asetettiin katetri vatsaan ja kotiin tuotiin vatsakalvodialyysilaite.
– Dialyysi tehtiin aina yöllä. Illalla kytkin itseni koneeseen ja aamulla pois, Markku kertoo.
Toisinaan kone reistaili, mutta muuten kaikki meni oikein hyvin. Vatsakalvodialyysissä olevat usein sairastuvat vatsakalvontulehdukseen, mutta Markku vältti sen huolellisen hygienian ansiosta. Käsidesiä kului paljon.
– Apteekki palveli hyvin, tarvittavat nestelaatikot tuotiin makuuhuoneeseen asti, Airi kiittää.
Dialyysi alkoi toukokuussa ja jo juhannuksen jälkeen Markku oli elinsiirtojonossa.
– Aluksi odotti kovasti, sitten se jo unohtui, hän sanoo.
Jonossa Markku ehti olla vuoden verran. Munuaisen luovuttajasta hän ei tiedä mitään.
Leikkauksen jälkeen Markku oli kolme viikkoa sairaalassa ja pääsi kotiin ennen juhannusta. Kotona tuli hylkimisreaktio, ja juhannus menikin sairaalassa. Sen koomin ei ole ongelmia ollut.
– Olen kiitollinen, kun on toimiva munuainen. Sitä ei aina edes muista, kun vain ottaa lääkkeet, Markku toteaa.
Siirrännäisen ansiosta hän pystyy elämään aivan normaalia elämää. Mitään rajoitteita ei ole; syödä voi mitä haluaa ja liikkua omien halujen ja voimien mukaan. Vaikka hylkimisenestolääkkeet heikentävät vastustuskykyä, ei Markku ole pahasti sairastellutkaan.
– En moneen vuoteen ottanut influenssarokotusta, mutta Oulussa patistivat ottamaan, hän sanoo.
Maailman munuaispäivää vietetään tänään torstaina 12. maaliskuuta. Maailmalla tehtävistä elinsiirroista munuaissiirto on yleisin.
Munuaissiirtoja on Suomessa tehty vuodesta 1964 alkaen ja viime vuonna niitä tehtiin 293 kappaletta. Lisäksi Suomessa tehdään maksan-, sydämen-, keuhkon-, haiman- ja ohutsuolensiirtoja sekä kasvojen kudossiirtoja. Kaikki elinsiirtoleikkaukset tehdään Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.
Luovutettavista elimistä on jatkuvasti pulaa. Lain mukaan jokainen suomalainen on elinluovuttaja, jos ei ole sitä erikseen kieltänyt.