Kolumni

Maski naa­mal­le ja puhelin syyniin

Arki on muuttunut täysin viimeisen kuukauden aikana. Lokakuun alkupuolelle saakka suljin silmäni mahdollisuudelta, että voisin olla koronaviruksen kantaja. Eilen tuli täyteen neljä viikkoa siitä, kun olen kulkenut pääsääntöisesti kaikilla juttukeikoilla ja kauppareissuilla maski kasvoilla. Jos maskia ei ole ollut, on se unohtunut tai olen jäänyt hetkeksi vanhaan normaaliin.

Maanantaina sain ajanvarauksella Rantsilan terveyskeskuksessa kausi-influenssarokotteen. Rokotteen ottaminenkin on sitä, että suojaan itseäni, mutta ennen kaikkea perhepiirissä olevia astmaatikkoja keuhkojen päälle käyvältä taudilta. On haettu juniorin kanssa rokote samaan aikaan vuosikaudet.

Yllätys oli, millainen väen paljous terveyskeskuksen aulassa oli rokotuspäivänä. Yleensä neuvolan puolelta ilman ajanvarausta rokotteen hakiessa väkeä on ollut huomattavasti vähemmän.

Kertoneeko ruuhka siitä, että mahdollisimman moni halusi hoitaa asian omalta osaltaan kuntoon heti ensimmäisenä rokotuspäivänä, kun on uutisoitu, että kausi-influenssa ja korona voivat iskeä vaikka yhtä aikaa.

Oman pitäjän alueella kauppareissuilla olen tähän asti ollut maskia käyttävänä vähemmistöön kuuluva. Vähitellen maskilliset kanssakulkijat ovat lisääntyneet. Hymy nousi kasvoilleni, kun viime viikolla Kestilässä kaupassa aikuisen kanssa vastaan tullut lapsi vielä ihmetteli maskillista asiakasta.

Kaupan tädit käyttävät yleisesti visiiriä. Kiitos pyhäntäläiselle sairaanhoitajalle joka oli lukenut viime viikon Siikkiksen tarkkaan ja toivoi, että tekisin juttua siitä, kumpi suojaa paremmin, maski vai visiiri. Asiantuntijan selvä vastaus oli, että mieluummin kannattaa suojautua maskilla kuin visiirillä, mutta ehdottomasti, jos maski ahdistaa ,on visiiri parempi vaihtoehto kuin suojautumattomana asioilla käyminen.

Maski kasvoilla liikkuessa ajoittain tulee eteen tilanteita, ettei tiedä yhtään, kuka minua moikkaava maskikasvoinen on. Onneksi voi aina reilusti kysyä, kuka olet, kun en maskin takana olevaa porinakaveria tunnista.

Ruukissa peruskoululaisen puhelimeen kohdistuneen ilkivallan johdosta, olen miettinyt omankin kännykkäni suojausta. En ollut älynnyt, kuinka helppo puhelimen avauskuvio on vaihtaa.

Pitihän se kokeilla omalla puhelimella, miten nopsaan vaihto käy. Ei siinä kauaa nokka tohissut. Nyt  on puhelimessa uusi kuvio. Viikonloppuna aion perehtyä, kuinka saan käyttöön sormenjälkitunnisteen.

Puhuttelevaa oli keskustella puhelimensa lorkkimisen uhriksi joutuneen ja hänen vanhempiensa kanssa.

Aiheeseen juttuvinkin perusteella tarttuessani mieleeni ei ensimmäisenä tullut, että kyseessä on koulukiusaaminen. Maailma on julma, eikä kiusatulla ole hetken rauhaa, jos välineenä on älypuhelin. Kuinka kaikenlainen kiusaaminen saataisiin loppumaan?