Jokihelmen opistolla vietettiin tänä vuonna kevätjuhlaa tavallista juhlallisemmissa merkeissä. Ohjelmistoon kuului nimittäin opiston rehtori Liisa Vornasen eläkepäiville saatteleminen ja uuden rehtorin Anu Hulqvistin tervetulleeksi toivotteleminen.
Vornanen kertoo luovuttavansa piikkipaikkansa luottavaisin mielin.
– Opisto siirtyy osaaviin käsiin ja hyvä seuraaja on saatu, hän toteaa Oulun OSAO:n koulutuspäällikkönä aiemmin toimineeseen Hulqvistiin viitaten.
Toukokuun alusta virallisesti eläkkeelle jäänyt nainen aloitti tehtävässään vuonna 1999, joten rehtorivuosia hänelle kertyi kaikkiaan 18.
Ennen rehtoriksi ryhtymistään Vornanen ehti hankkia vuosikymmenten mittaisen työkokemuksen terveydenhuollon alalta: hän aloitti työuransa sairaanhoitajana ja toimi sittemmin perusterveydenhuollossa Haapajärven äitiysneuvolassa ja terveydenhuollon oppilaitoksen opettajana.
– Terveydenhuollon parissa työskennellessä oppi muutoksiin ja uudistuksiin ja siihen, että niistä kaikista selviää, hän miettii.
Aikuiskoulutus tuli tutuksi jo omalla elämänpolulla, sillä Vornanen suoritti kasvatustieteen opintoja samaisessa opistossa, jonka rehtoriksi hänet myöhemmin valittiin.
Johtokaudellaan Vornanen luotsasi opiston läpi monien muutosten. Yhtenä isoimpana oli opinahjon muuttuminen Jokihelmen opistoksi vuonna 2008, kun Haapaveden kansalaisopisto ja Oulas-opisto yhdistyivät.
Nyt toiminnassa on mukana yhteensä kuusi kuntaa. Kaikissa kunnissa on Vornasen mukaan oivallettu kansalaisopiston merkitys, ja yhteistyö onkin toiminut moitteetta.
Muutospaineissa työskentely ei ole Vornasen mukaan aina ollut helppoa, mutta lopputulokseen hän kertoo olevansa tyytyväinen.
– Olihan niitä vaikeitakin aikoja, mutta niihin ei auttanut jäädä makaamaan. Nyt opisto on hyvässä hapessa ja siitä on seuraavan hyvä jatkaa.
Kansalaisopiston kurssit ovat tuoneet monenlaista vastapainoa kurssilaisten arkipäiviin.
Opiston ansiosta kuntiin on saatu myös laaja kulttuuritarjonta. Vornasen mukaan opiston rooli on selkeytynyt vuosien varrella ja sen voimauttava vaikutus on kirkastunut entisestään.
– Tavoitteet ovat nykyisin entistä enemmän terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tuntuu, että en terveydenhoitajan työssä voinut tehdä ihmisten terveyden eteen niin paljon kuin tässä työssä. Aina on lähdetty ihmisten tarpeista liikkeelle, mutta ehkä nyt toiminta on tavoitteellisempaa.
Viimeisen kymmenen vuoden ajan Vornanen on toiminut myös kansalaisopistojen liiton hallituksen puheenjohtajana.
Toimi on tarjonnut hänelle näköalapaikan, josta on voinut ammentaa myös omaan työtehtävään.
Eläköitymisensä jälkeen nainen ei aio enää asettua ehdolle, sillä hän on saanut jo vietyä omat parannusehdotuksena, kuten kansalaispistojen valtionosuusuudistuksen, maaliin asti.
– Aiempi kaksiportainen rahoitusjärjestelmä oli epäoikeudenmukainen erikokoisia opistoja kohtaan, hän toteaa.
Vornanen painottaa, ettei hän ole tehnyt työtä yksin vaan moni asia on edennyt yhteen hiileen puhaltamalla. Hän haluaakin kiittää kaikkia hyvästä yhteistyöstä.
– Kun hain virkaan, en voinut kuvitellakaan, että työ voisi olla näin laaja-alaista ja monipuolista. Monessa olen saanut olla mukana ja olen saanut tehdä työtä ihmisten kanssa ja ihmisille. Työ on ollut itsellekin kasvun aikaa. Tätä voi vanhana kiikkustuolissa vauhtia pukatessa muistella, hän myhäilee.
Viimeinen työvuosi on ollut niin hektinen, ettei tämä nainen ole paljoa ehtinyt eläkepäiviään etukäteen mietiskellä. Lisääntyvän vapaa-aikansa hän aikoo täyttää harrastuksillaan, kuten Lions-toiminnalla, matkustelulla, lukemisella ja sukuseuran toiminnalla. Myös oman jälkikasvun ja äidin luona vierailu sekä liikunta saavat isomman roolin hänen elämässään.
– Voi olla, että kiirettä ja vipinää riittää eläkkeelläkin, Vornanen ennustaa hymysuin.