Annukka ja Pekka Kess päättivät yhdessä Haapavesi-Siikalatvan kehittämiskeskuksen kanssa toteuttaa metsämarjoilla lähiruokakokeilun osana vetämäänsä Marjoilla maailmalle-hanketta.
Lähiruoka-asiakkaiksi löytyivät Haapaveden kaupunki ja Siikalatvan kunta. Tarvetta oli sekä puhdistetulle että puhdistamattomalle mustikalle ja puolukalle.
Kokeilua varten tarvittiin pieni joukko kokeneita poimijoita. Piippolalaisen Hilkka Ihalaisen avustuksella löytyi reilut kaksikymmentä luotettavaa poimijaa.
Marjastuskauden lähetessä marjastajat kutsuttiin koulutustilaisuuteen, jossa kerrattiin, kuinka marjat poimitaan hygieenisesti ja säilytetään niin, että marjojen laatu pysyisi hyvänä aina metsästä asiakkaalle asti.
Puhdistetusta puolukasta maksettiin poimijoille 1,70 euroa kilolta, mustikasta 2,5 euroa kilolta ja roskaisesta mustikasta 1,40 euroa kilolta.
Osa marjoista toimitettiin tuoreena asiakkaille, mutta suurin osa kesän mustikka- ja puolukkasadosta odottaa käyttöä. Rantsilassa, Kylmänen Food Oy:n pakastamossa on noin tuhat kiloa mustikkaan ja noin 3 000 kiloa puolukkaa odottamassa käyttöä Siikalatvan ja Haapaveden laitoskeittiöissä.
Viimeinen puolukanostopäivä oli Kessien pihalla samaan aikaan iloinen ja haikea tapahtuma. Kesän aikana marjanpoimijoista ja hankevetäjistä oli tullut tiimi joka oli tehnyt parhaansa asetetun marjatavoitteen saavuttamiseksi. Samaan aikaan ilmassa oli iloa erityisesti hyvästä puolukkasaaliista, mutta myös haikeutta ja ihmetystä, mitä sitä nyt tehdään, kun ei enää ole tarve joutua marjametsään.
Ensimmäisenä auton täydeltä puolukkaa toivat Tuula ja Heikki Suorsa. Suorsien autosta löytyi 30 kiloa puhdistettua puolukkaa.
Kestilän Mäläskänkylällä asuvat Suorsat marjatouhuun mukaan houkutteli kirkolla asuva ystäväpariskunta Vilma ja Erkki Tiikkaja.
– Mukana on ollut aivan mahdottoman hyviä poimijoita. Hyvä, että laitoksiin saadaan tätä kautta paikallista marjaa, tuumaa Tuula Suorsa.
Suorsat uskovat, että lähtevät mukaan myös ensisyksynä, jos paikallisesti organisoidaan marjojen poimintaa ja ostoa.
– Mukana ollaan, jos vain ensisyksynä ollaan kunnossa, lupaa Heikki Suorsa.
Kaikki metsät eivät ole tänä syksynä olleet puolukkaa pullollaan, vaikka marjaa on tullut. Heikki Suorsa löysi puolukkapaikan, josta poimi samalta kankaalta yli 70 sankoa puolukkaa.
Niin Suorsat kuin Tiikkajatkin ovat jakaneet marjaurakan keskenään niin, että pääasiassa miehet ovat ahkeroineet metsässä ja rouvat peranneet marjoja kotona. Tosin marjojen perkaaminen on ollut sellainen urakka, että myös miehiä on tarvittu apuun.
Erkki Tiikkaja harmitteli vesisateiden sotkeneen marjastusta.
– On ollut ihan hyvä, kun on ollut lähellä paikka mihin tuoda marjaa, mies tuumi.
Eila Laakko tuo hymyssä suin marjasaalista.
– En kerennyt paljon mustikkaa poimia ja olivat niin huonolaatuisiakin. Olen aina ollut puolukkaihminen. Isännän kanssa on mahtava kulkia puolukkametsissä. Onhan se mukava, että harrastuksesta saa vielä rahaakin, Laakko huikkaa.
Visurin Alli toi marjoja Pulkkilasta. Visurin näkemys on, että paikalliset pitävät varmasti huolen, että marja on laadukasta.
Hilkka Ihalainen antoi marjastuskauden lopulla kiitosta Annukka Oiva-Kessille ja Pekka Kessille siitä, kuinka he ovat marjastuskauden aikana pitäneet yhteyttä poimijoihin tekstiviestein. Tekstiviestien kautta on pysytty tilanteen tasalla siitä, paljonko marjaa on tullut ja paljonko sitä vielä tarvitaan.
Ihalainen toivoo, että Siikalatvalle syntyisi marjayrittäjyyttä.
– Raaka-ainetta ja poimijoita kyllä löytyy, jos lähimarjalle on kysyntää, sanoo Ihalainen.
Kaikki marjat eivät päädy suoraan pakkasesta keittiöihin jalostettavaksi, vaan osasta marjoista pulkkilalainen Pasi Kortekangas on jo kehitellyt laitoskeittiöissä tarjottavaksi soveltuvia jalosteita kuten mehua ja hilloa. Osana Kessien marjanostourakan tulosten arviointia onkin pohtia, kuinka paljon paikallista marjaa olisi mahdollista saada jalostukseen.
Aiheesta lisää 19. lokakuuta ilmestyvässä Siikajokilaaksossa.