Siikajokilaaksossa 22.2.2018 julkaistu artikkeli: ”Siikalatvan kunta avasi yksityisteiden pelisääntöjä” oli herättänyt lukijan mielenkiinnon muun muassa siltä osin, pitääkö paikkaansa jutussa todettu: Tiekunnalla on kuitenkin oikeus päättää, ettei esimerkiksi hirvimiesten käytössä olevasta lahtivajasta peritä täyttä yksikköhintaa, kun käyttö on yleishyödyllistä.
Asiaa tutkinut lukija piti tietoa asiavirheenä. Lukijan saamien tietojen mukaan verottaja ei hyväksyisi hirviporukoita yleishyödyllisiksi yhteisöiksi. Lisäksi lukija kirjoitti, että tieyksikkömaksun täytyy perustua yhdenvertaisuuslain mukaan aina todelliseen käyttöön ja esimerkiksi tonnimaksuissa maastoauto, jollainen hirvimiehillä yleensä on käytössä, vastaa kahta henkilöautoa maksua määritettäessä.
Verottaja ei ota kantaa tieyksiköintiin. Tieyksikkömaksun määrittäminen on tiekunnan omassa päätösvallassa oleva asia. Tuloverotuksen johtava veroasiantuntija Anni Kinanen Verohallinnosta totesi, että metsästysseura voidaan lukea verotuksessa yleishyödylliseksi yhteisöksi, kun neljä perusperiaatetta täyttyvät: yhdistyksen pitää olla rekisteröitynyt, sen pitää harjoittaa yleishyödyllistä toimintaa, toiminnan pitää olla kaikille avointa ja eikä toiminta saa tuottaa toimintaan osallisille, kuten jäsenille taloudellista etua.
– Jos kyse on metsästysseurasta joka on rekisteröitynyt yhdistys, niitä on pääsääntöisesti pidetty yleishyödyllisinä yhteisöinä. Edellytyksenä on, että toiminnan pitää olla yleishyödyllistä esimerkiksi riistakantojen hoitoa tai riistavahinkojen torjuntaa. Lisäksi toiminnan pitää olla kaikille avointa, Anni Kinanen listaa.
Kinanen tarkentaa, ettei metsästysseurueen toimintaa katsota yleishyödylliseksi, jos metsästysseurue on esimerkiksi kaveriporukka, johon ei hyväksytä porukan ulkopuolisia.
Suomen Tieyhdistyksen erityisasiantuntija Jaakko Rahja toteaa, että tiemaksujen perimisen täytyy ensisijaisesti perustua tien käyttöön. Virallinenkaan yleishyödyllisyys -status ei vapauta tiemaksuista, mutta tiekunta voi omalla päätöksellään kohtuullistaa yleishyödyllisen yhteisön tiemaksua.
Metsästysseuran kohtelusta tieyksiköiden määrittämisessä Rahja toteaa, että jos seurueella on yksityistien varrella metsästysmaja eli pysyväksi tarkoitettu rakennus, metsästysseura voidaan ottaa osakkaaksi tiehen niin, että osakkuuden perusteella tiemaksu perustuu majan käyttömääriin eli seurue maksaa tiemaksua kuten mökkiläinen. Jos rakennelma puolestaan ei ole pysyväksi tarkoitettu rakennus kuten kota tai laavu, niin seuruetta ei sillä perusteella voida ottaa tiehen osakkaaksi.
Rahjan mukaan tiekunta voi niin halutessaan päättää, että ei peri metsästysseurueelta tien käyttöön perustuvaa täyttä tieyksikköhintaa, mutta osakkaita tulee kuitenkin kohdella tasavertaisesti. Tällöin selkeintä on, että kaikille osakkaille määrätään yksiköt tien todellisen käytön mukaan.
– Jos maanomistaja itse käy metsästämässä omilla maillaan, on ihan ok, jos ei määrätä metsästykseen liittyvästä tienkäytöstä erillistä maksua. Ei nimittäin voida tutkia, missä ominaisuudessa maanomistaja on milloinkin tiellä liikkeellä.
Jos maanomistaja vuokraa metsästysoikeuksia ja porukka menee metsästelemään hänen mailleen, oikea tapa on määrätä metsänomistajalle metsästyksestä syntyvästä liikenteestä lisää tieyksiköitä. Metsän yksiköt eivät sisällä metsästystä. Metsästä tuleva tavanomainen maksu määritetään metsänhoidosta ja puun kuljetuksesta syntyvän liikenteen perusteella. Maanomistajan ja seuran välinen asia on, kumpi osapuoli loppujen lopuksi maksaa tiemaksun nousun.
– Oikea ja selkein tapa on, että maanomistaja maita vuokratessaan perii vuokraajalta tieyksikön noususta tulevat kulut.
– Toinenkin vaihtoehto on, mutta se ei ole juridisesti niin varma, enkä sitä suosittele. Teoriassa voidaan määrittää suoraan metsästysseuralle käyttömaksu, joka on ulkopuoliselle tienkäyttäjälle määrättävä käyttömaksu.
Maksu voidaan määrittää sillä perusteella, että seura järjestää toimintaa joka lisää tienpidon kustannuksia. Seura tarvitsee tällöin tienkäytölle luvan ja siitä voidaan periä käyttömaksu. Maksua ei tiekunnan ole pakko periä, mutta sitä voidaan periä muistaen tienkäyttäjien tasapuolisen kohtelun.
– Käyttömaksun etu on, että todellinen käyttäjäporukka maksaa suoraan tienkäytöstä. Juridinen heikkous on, että joudutaan osoittamaan, onko käyttö riittävän merkittävää, että se täyttää yksityistielain 82 pykälän kriteerit.
Tiekunnalla on mahdollisuus kohtuullistaa käyttömaksua. Kun yksityistienä on metsäautotie, katsoo metsänomistajista koostuva tiekunta usein, että hirvenmetsästys alueella on metsänomistajan etu, koska hirvikantaa rajoittaen ehkäistään valtionlehmien taimikoille aiheuttamia tuhoja.
– En tiedä onko kohtuullistaminen oikein vai ei. Esimerkiksi siinä tapauksessa, että yksityistien varrella asuu perhepäivähoitaja, jonka kotiin lapsia tuodaan ja haetaan.
Perhepäivähoitajan saama korvaus työstä on tosi pieni, joten inhimillisistä syistä voisi tiekunta kohtuullista käyttömaksua.
Tällainen päätös tulee kuitenkin tehdä avoimesti ja niin, että se sopii kaikille tienosakkaille. Rahja arvioi, että jos yhden osakkaan erilaisesta kohtelusta valitettaisiin, menisi valitus läpi.
Rahja painottaa, että maksuja määritettäessä kyse ei ole nipottamisesta eikä sentin tarkkuudesta, mutta lähtökohtana pitää olla yhdenvertaisuus. Yksityistielaissa ja maanmittauslaitoksen suosituksissa puhutaan osakkaiden tasapuolisesta kohtelusta.