On helppo sanoa ja myöntää, että maailma muuttuu. Hankalampaa on hoksata, että se on jo muuttunut.
Metsästäjäliiton liittokokouksessa Seinäjoella vuoden lopulla asiaa pohdittiin ajatuksella, onko parempi olla mukana ohjaamassa, vaikuttamassa muutokseen vai vain ottaa vastaan seuraukset? Passiketju harvenee ja väki ukkoutuu metsästysseuroissa.
Takana on aika, jolloin perjantaiehtoona saunan jälkeen haettiin isäukon haulikko ja ampua täräytettiin ladon seinään kiinnitettyyn Maaseudun Tulevaisuuteen, osumakuviota ja iskemän syvyyttä aprikoiden. Siitä sitten aamulla metsälle.
Ei ole isää tai vaaria jälkikasvua opettamassa, vallankin jos perheen tie on vienyt etelän taajamiin.
Tutkimukset osoittavat, että nuoret haluavat asua maalla. Kaikki työ ja tekeminen ei ole maalikylissä, betoniviidakoiden keskellä.
Luontoarvot ei ole aina pelkkiä ”viherpiiperöiden” kotkotuksia. Koulu voi antaa eväitä ja innostaa oppimaan luonnosta, liikkumisesta, eläimistä ja – elämästä.
Vaikka kotona ei olisikaan suurta innostusta tarjolla, voi kaupunkilaisnuoren samalla tavalla kuin maalla asuvankin mieli vetää metsälle.
Taajaman asukille polku on pitkä, kivinen ja kallis. Pitää hankkia metsästyskortti. Mieluusti käydä ensin rhy:n järjestämä kurssi.
Sen jälkeen voi hakea lupaa ensimmäiselle metsästysperusteiselle aseelle. Siinä katsotaan, ettei historiassa ole rikoksia, rikkomuksia, väkivallantekoja tai muita hölmöilyjä.
Jos lupa heltiää, hankkia ase. Sitten voi miettiä, että minneköhän sitä lähtisi?
Jos on tuttuja metsästäjiä, asia on helpompaa: saattaa vieraskortilla päästä mukaan. Vaan jos ei? Valtion maille voi hakea lupaa ja se on monelle ainoa mahdollisuus. Paine on kova. Suomessa on noin 300 000 metsästyskortin lunastanutta ja noin 200 000 jättää saalisilmoituksen. Kaikki eivät ole metsästysseurojen jäseniä, iso osa on yksin yrittäjiä.
Metsästäjäksi ei tulla vain hankkimalla pyssy ja suorittamalla metsästäjätutkinto. Luonnon tuntemus, lajitunnistus, suunnistus, ampumisen opettelu ja oikea asenne. Nämä ovat perusasioita, jotka pitää olla plakkarissa ensin.
Kun luonto kiinnostaa nuoria, elämän mittaisten valintojen tukemiseksi pitää olla tarjota mahdollisuuksia hankkia ne eväät, jotka antavat mahdollisuuden elää ja tehdä työtä kehä kolmosen kuplan ulkopuolella.
Jättämällä vastakkainasettelun syrjään voimme luoda edellytyksiä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle, mahdollistaa kaupallisesti kannattavien tuotteiden kehittelyn ja tarjonnan ja siten luoda työtä ja tekemistä maalla asuville ja tänne haikaileville nuorille. Meidän työmme ja elämäntapamme jatkajille.
Mitä esimerkiksi? No vaikka Liminganlahden kosteikkoalueen kehittäminen matkailullisesti houkuttelevampaan suuntaan siten, että luonnonsuojeluun saadaan rahaa, tukea metsästäjiltä ja lintuharrastajilta osaamista olosuhteiden parantamiseksi sekä lajituntemuksen lisäämiseksi – ei vain metsästäjien keskuudessa vaan yleisemminkin.
Oheistuotteena työtä ja tuloja paikkakunnalle.
Pekka Peltonen
Kirjoittaja on ruukkilainen kolumnisti