Lähes 20 vuotta Mikko Fingerroos on viettänyt leijonanosan vapaa-ajastaan kaivelemassa peltoja ja puistoja. Syksyisin miehen ja metallinpaljastimen voi bongata myös uimarannoilta.
– 2000-luvun alkupuolella ostin ensimmäisen metallinpaljastimeni ja siitä se vähän niin kuin lähti. Viisi vuotta sitten päivitin vedenkestävään laitteeseen, Mikko kertoo.
Paljastimien hinnat ovat laskeneet ja niitä näkee nykyään yhä useammalla. Harva kuitenkaan suhtautuu lajiin Mikon intohimolla.
– Työrytmini on sellainen, että minulla on aina kuusi päivää vapaata kerrallaan. Siinä ehtii hyvin kierrellä Oulun lääniä. Tänä vuonna tosin sairastelu on haitannut harrastusta.
Puistoista löytyy paljon pullonkorkkeja, pudonneita koruja ja joskus myös euroja. Pelloilta etsiminen menee hakuammunnaksi, jos ei paikallishistoria ole tuttua.
– Etsintä kannattaa keskittää 1800-luvun teiden varsille ja markkinapaikoille. Vanhoja karttoja löytyy muun muassa netistä, Mikko vinkkaa.
Jos suuntavaisto ei petä, on maasta kaivettavissa monenmoista aarretta musketin kuulista ja vyönsoljista ikivanhoihin hoperahoihin.
– Vanhin löytöni on 1500-luvun hopearaha, jonka lahjoitin Paavolan museolle, Mikko kertoo.
Syksyn tullen Mikko perkaa uimarantoja. Hukattujen korujen lisäksi mies keräilee kuivalle maalle tunnollisesti pullonkorkit ja muut metalliroskat.
– Kaivan rannoilta ylös kaiken. Hopeakorut puhdistan ja huhuilen omistajia Facebookissa. Kultakorut vien löytötavaratoimistoon ja vanhimmat kolikot ja muut saatan lähettää Museoviraston arvioitavaksi, Mikko kuvailee.
Harrastus on monella tapaa hyödyllinen. Pelloille tarvitsee maanomistajan luvan, jonka yhteydessä isännät usein pyytävät Mikkoa merkkaamaan esimerkiksi salaojakaivojen kannet.
Toisinaan mies ja metallinpaljastin lähtevät tilauskeikalle, kun esimerkiksi tärkeä koru tai muistikortti on kadonnut. Mikko muistuttaakin, että häntä saa rohkeasti kysyä apuun vaikkapa Facebookin kautta.
Etsintä on hidasta puuhaa. Paljastimen kanssa edetään askel askeleelta kuulostellen. Eri metallit antavat erilaisen signaalin ja ID-luvun, jotka Mikko on vuosien saatossa oppinut tunnistamaan.
– Jännää on, että tölkkien klipsi ja kultakorut antavat saman arvon, Mikko nauraa.
Kaivuupäätös pitääkin usein tehdä kokemuksen perusteella.
Vaikka metallinetsijät kulkevat usein yksin, he ovat sosiaalista väkeä.
Harrastajilla on yli 4000 jäsenen Facebook-ryhmä, jossa päivittäin jaetaan vinkkejä ja kuvia omista löydöistä.
– Paljon on kertynyt tuttuja ympäri Suomen. Etelä-Suomen puistot ovat aarreaittoja, mutta itse haluaisin löytää jotain sotaan ja aseisiin liittyvää. Peltokultaankaan en ole vielä törmännyt, Mikko pohtii.