Oletko koskaan miettinyt millaisen vanhuuden sinä haluat tai miten sinua kohdellaan sitten kun toimintakykysi on alentunut ja tarvitset apua päivittäisiin toimiisi? Useimmat meistä elävät kohtuullisen hektistä arkea ja tulevaisuuden mielikuvat vanhuuden vuosista voivat tuntua vielä kaukaisilta. Ehkäpä kuitenkin väliin olisi paikka pysähtyä, erityisesti meillä päättäjillä, miettimään millaiselta haluamme oman vanhuutemme näyttävän. Tämän päivän päätöksillähän tehdään tulevaisuutta.
On selvää, että kuntien huoltosuhteiden muuttuessa ja yhteiskunnallisten muutosten myötä joudumme tekemään muutoksia nykyisiin vanhustenhuollon toimintatapoihin niin pienissä kunnissa kuin isoissa kasvukeskuksissa. Teknologiaa hyödynnetään jo paljon vanhuspalveluiden tuottamisessa osassa kuntia ja sen rooli tulevaisuudessa vain kasvaa, koska vanhustenhuolto alana on valitettavasti menettänyt houkuttelevuutta nuorten valmistuvien hoitajien keskuudessa. Sekin sinänsä mielenkiintoinen ilmiö, olisihan alalla tarjota ainakin töitä tulevaisuudessa. Mikä siis yhtälössä ei kohtaa? Kuka meitä oikeasti tulevaisuudessa hoitaa? On oikeastaan yllätävää, että valtakunnan tasolla yllättävän vähän asiaa nostetaan esille. Ei ole syytä myöskään unohtaa, että teknologia ei koskaan korvaa täysin ihmiseltä ihmiselle kohtaamista.Sitä tarvitaan aina.
Kaikessa ikääntyviä kuntalaisia koskevissa päätöksissä korostetaan kotona asumista. Ja toki, kotihan on aina koti- Borta bra men hemma bäst, naapureiden sanoin.Sitran tekemän selvityksen mukaan kotihoidon kustannukset ovat nousseet kuin myös lyhytaikaisten sairaalahoitojen määrät viimeisten vuosien aikana merkittävästi kunnissa. Selvityksen mukaan noin puolet näistä lyhytaikaisten sairaalahoitojen kustannuksista aiheutuu juuri kotihoidon asiakkailta. Ehkä tässäkin seikka, jota ei sovi unohtaa. Kotihoitoon panostamista ei ole tehty samassa suhteessa kuin laitoshoidon purkua.Sote keskustelut käyvät kuumina ja keskittyvät pitkälti terveydenhuollon järjestämiseen, tärkeää sekin, mutta kuinka järjestämme vanhustenpalvelut kunnissa nyt ja tulevaisuudessa jää aika vähäiselle huomiolle. Palveluseteleistä puhutaan ja toki ne mahdollistavat valinnanvapautta ja pienten palveluntuottajienkin olemassa olon,mutta entäpä laatu?Miten laatua seurataan?
Muistisairaudet ovat yhä kasvava haaste ja jos haluamme jatkaa kotona asumisen linjaa, joudumme kunnissa uudenlaisten ratkaisujen eteen. Palveluasumisen ja kotihoidon rajapinta kaipaa uusia innovaatioita. Yleensä uudet ratkaisut vaativat myös investointeja ja tällöin joudumme miettimään mihin suuntaan vaakaa käännämme. Puhumme usein ennaltaehkäisevästä työstä erityisesti lasten ja nuorten kohdalla,mutta ehkäpä joskus se olisi hyvä muistaa myös vanhustenhuoltoon panostaessa.
Ja vaikka sanonta ”ei sitä nuoruuden hulluudessa tiedä mitä vanhuuden pöljyydessä tekee” hyvältä kuulostaakin, niin jotain voimme aina tehdä, eikö vain.
kunnan-
valtuuston
1. vara-
puheenjohtaja
Pyhäntä